Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Joulu on ihan ovella ja on aika hiljentyä vuoden kauneimpaan juhlaan.
Tämä joulu on taas erilainen ja ihan omanlaisensa. Viettämämme perhejoulut ovat olleet ihania ja samalla myös hurjan rankkoja. Menneisiin jouluihin on mahtunut järisyttäviä onnen tunteita lasten ollessa ihan pienen pieniä, on ollut vaipparallia, kuumeilua ja huonosti nukuttuja öitä, on ollut tonttujen jälkien etsimistä pihateiltä, joulusiivousten puurtamista ja hermojen menetystä (marttyyrin kehän kirkastusta kun saa yksin tehdä kaiken..), on ollut haikeutta ja luopumista oman äidin muuttaessa hoitokotiin ja toisaalta ääretöntä kiitollisuutta kaikista rakkaista.
Tänä vuonna joulutunnelman etsimisessä on mennyt tavallista enemmän aikaa. Joululaulujen laulaminen tunnelmallisessa puukirkossa ei vielä avannut "joulumaata" eikä piparin tuoksu virittänyt joulufiilikseen.
Tänään ajaessani (yksin) lumituiskussa maalta kaupunkiin ja autoradion soittaessa jouluradiota aloin huomaamattani laulaa, täysin palkein, Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu- kappaletta ja jouluinen tunnelma suorastaan iski tajuntaan =) Ihana rauha valtasi mielen ja kiire kaikkosi. Joulu on tässä ja nyt. Okei, joulusuklaat unohtuivat ostamatta, taatelikakku jäi tekemättä ja pakastettu saunavasta puuttuu jouusaunasta. Mutta, luulen että kaikki muu menee hyvin =) Ja reipas mieheni kipaisi lähikauppaan suklaata ostamaan niin kukaan ei jäänyt ilman suklaatia =) Rauhaa ja rakkautta kaikille joulun viettäjille =)
Joulupöydän kruunu lienee paikallisen Nikolai Jäätelön valmistama jäätelökakku
Keittiön jouluverhoina Vallilan "Rauma-kappa". Ihanan punaista =)
Pikantti yksityiskohta vasemmalla: oma sääasema =)
Joulukalenteri marraskuun lopussa ennen pussien avaamista
Ja vielä lopuksi viisaita sanoja nuorimman lapsukaisen suusta. Olimme kuusenhakureissulla metsässä ja ihastelin lumisia puita. Samalla harmittelin sitä, kun olin unohtanut kameran kotiin ja en saanut ikuistettua minun mielestäni niin satumaisen kaunista metsämaisemaa (olisi ollut niin kiva liittää se tähän blogiin =) ). Lapseni totesi: "Äiti, sinun pitää nyt vaan tuijottaa niitä puita niin kauan että muistat miltä ne näyttää. Et tarvii siihen kameraa...". Ja kyllä, minä pysähdyin ja tuijotin... Kuusenhaku kesti tavallista pidempään mutta ehdimme keskustella hyviä keskusteluja lapsen kanssa ennen kuin palasimme sisälle lämmittelemään.
