Vuosi lähenee loppuaan

Heippatirallaa, täällä pitkästä aikaa =) Joulu tuli ja meni mahdottoman nopeasti. Jouluisten kuvien kuvaaminen  jäi ihan mahdottoman vähiin ja blogin päivitykseen ei vuorokauden tunnit enää riittäneet. 

Vuosi lähestyy loppuaan ja uusi kolkuttelee jo ovella. Mieli täynnä muistoja vanhasta ja jotain odotuksia ja ajatuksia tulevasta. 

Uuden vuoden lupaukset saavat tänäkin vuonna jäädä (niistä kiinni pitäminen ei koskaan ole ollut vahvin puoleni ja mikään hetken mielijohteessa annettu lupaus paremmasta ei ole onnistunut kovinkaan hyvin..). Sen sijaan toivon tulevalta vuodelta rauhaa ja rakkautta sekä aikaa läheisille. 

ja vielä kerran Saara Aalto sekä minun mielestä ehdottomasti kaunein jouluinen laulu =)

Pienet siniset hetket

Tänään sen kuulkaas hoksasin, että pienet, siniset hetket voivat pelastaa päivän ja antaa hitusen lisää onnea ja rauhaa tähän niin hektiseen ja nopeaan arkeen. 

Minun sininen hetkeni löytyi kuusimetsästä, kun pääsin toteuttamaan jokavuotista joulukuusen hakuretkeä. Flunssaa ja huonoa ajokeliä uhmaten löysin metsätien varrelta sen ihanan pikkuisen kuusen ja vielä muutaman pienemmän minikuusen,  jotka kaikki toimme autolla kotiin. Luminen metsä, hiljaisuus ja ihana rauha (sekä ihan mahdottomasti lunta...).

Tähän tunnelmaan... Hyvää neljättä adventtia =) 

Ja se kaikista pienin kuusi pääsi jo pipareiden kaveriksi pöytään.

Piparin tuoksua

Joulun tuoksut ovat ihania ja tuovat lapsuuden joulun mieleen. Ensimmäisenä tuoksumuistona piparit, totta kai =) Olemme leiponeet tänä vuonna jo puolitoista kiloa piparitaikinaa ja luulen, että toinen samanlainen taikinasatsi ehditään paistaa vielä ennen jouluaattoa. Olemme kokeilleen kolmea erilaista taikinaa ja ehdoton piparitaikina yllättäjä ja maultaan ykkönen on ollut Kaikkien aikojen Jouluherkut-lehden gluteeniton taikina. Suosittelen kokeilemaan =)

Ja se resepti:
1½ dl fariinisokeria
1 dl tummaa siirappia
1½ rkl piparimaustetta (oma sekoitus oli 1rkl piparimaustetta+ ½ rkl inkivääriä)
100 g laktoositonta voita
1 kananmuna
3 ½ dl gluteenitonta jauhoseosta (vaalea Semperin jauhoseos)
2 dl tattarijauhoja
1 tl ruokasoodaa

Sokeri, siirappi ja mausteet keitetään. Kuumaan sokerimausteseokseen lisätään voi. Seos jäähdytetään ja lisätään kananmuna sekä jauhoseos, joissa sooda. Sekoitetaan tasaiseksi ja annetaan tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia ennen leivontaa. Itse odotin seuraavaan päivään niin taikina ehti maustua hyvin. Paistetaan 175-200 asteisessa uunissa.

Ja Joulutuoksujen  TOP 5

1. Piparit
2. Hyasintti
3. Glögi
4. Kinkku
5. Kuusi

Tonttukaappi täynnä tomeria hiippalakkeja

Ihmeellinen on elämä

Pitkästä aikaa blogia päivittämässä =) Työn, opiskelun ja perheen yhdistäminen samaan pakettiin on kiehtovaa mutta kovin aikaa vievää. Päivät ovat menneet kuin siivillä jos tämä kulunut fraasi sallitaan.

Viime päivityksen jälkeen on satanut lunta ja  sen jälkeen satanut taas vettä. On ollut synkkää ja pimeää, on ollut valoisaa ja valkeaa. Tänä viikonloppuna olemme saaneet taas talven takaisin ja mieli alkaa virittäytyä jouluun. Ihanaa puhdasta lunta ja talvifiilistä on sääennusteen mukaan taas ainakin muutama päivä luvassa.

Otsikko ihmeellinen on elämä voisi viitata, joka jouluiseen klassikkoelokuvaan (vuodelta 1946 ) tai se voi vain  toteamus: ihmeellinen on elämä. Valoitan vähän tätä viimeistä vaihtoehtoa.

Perjantaina oli "älä osta mitään päivä" ja sattuipa niin, että ostin sohvan. Tänään päätin ulkoilla ja liikkua luonnossa mutta  olenkin ollut päivän sisällä koneella "some-asennossa". Isänpäivän jälkeen annoin luvan itselleni laittaa joulukoristeet -yhtään koristetta ei ole vielä päässyt esille (tähän ei lasketa niitä joulukoristeita, jotka ovat olleet kestona esillä koko vuoden lasivitriinissä). Juu, ja kaiken oppikirjoista lukemani jälkeen päätin olla viisas ja lempeä äiti levottomalle teinille -ja kuinkas ollakaan, viisaudesta ei ollut jälkeäkään kun kävimme dialogia (tai siis motkottavaa monologia) arjen pelisäännöistä... Ihmeellinen on siis elämä...

Taitavalle piparitalon tekijälle lämmin kiitos taas tänäkin vuonna -tästä on hyvä aloittaa ensimmäisen adventin vietto =)

Ja se uusi sohva. tykkään!! Ermatiko valmistaa =)

Himmeli

Kun isossa maailmassa sattuu ja tapahtuu kaikenaikaa todella, todella kummallisia asioita, niin oma mieli alkaa kaivata yhä enemmän rauhaa ja harmoniaa tähän pieneen ja  henkilökohtaiseen elämään. Maailmaa ei voi muuttaa mutta omaa elämää voi tai ainakin omaa ajatusmaailmaa voi...

Tänään, talvisen pakkassään innoittamana aloin haaveilla HIMMELISTÄ =) Himmeetä??? JUU, voi olla että vähän niiinkin mutta mieleeni palautui "kultainen" 80-luku, kun oma äitini väsäsi meille kotiin himmeleitä näin marraskuussa... Himmeleissä on jotain sympaattista ja ikiaikaista. Jo itse nimikin on jotenkin niin veikeä ja tuo mieleen keltaisen oljen ja tietenkin suomalaisen maalaisjoulun.

Haaveissa nyt siis moderni versio perinteisestä olkihimmelistä eli  taito shopi:n valohimmeli. Kuva lainattu taito shop:n sivuilta. Hienoja, vai mitä. Valoa kansalle valohimmelin merkeissä =) Innostavaa loppuviikkoa =)

Lumi tuli ja meni

Lumi tuli ja suli jo viime yönä vesisateen myötä pois. Harmaan viikonlopun valopilkkuina  tänään perjantaina "Vain elämää ja Anna Puu "sekä lauantaina uskomaton Saara Aalto brittien X factorissa. Pidetään peukkuja Saaralle =) Valoisaa viikonloppua !!

Frozen fanien ehdoton suosikki =)

Yläpeukku

Hiphei, lomat on vietetty ja arkeen palaaminen on alkanut railakkaasti. Meillä oli sangen toiminnallinen lomaviikko mutta myös tämä maanantainen kaurapuuro-arki on ollut kaikkea muuta kuin pehmeää laskua. Mutta, mitään todella, todella, dramaattista ei ole onneksi ainakaan vielä ilmaantunut joten eiköhän se arki taas tästä lähde lutviutumaan... Toivotaan näin. 

Kotimaan kohteena positiivinen yllätys oli ehdottomasti Turun linna. Sinne on päästävä uudestaan. Lasten kanssa (kouluikäisten) linnassa liikkuminen oli helppoa ja perheen nuorinkin nautti linnan hämyisästä tunnelmasta. Taisipa itse linnan tonttu kertoilla tarinoita linnan historiasta, jos vain malttoi istahtaa, ottaa kuulokkeet päähän ja kuunnella =)

Muutamia kuvia linnasta, olkaa hyvä

Hyvää alkanutta viikkoa =)

Onnea on

Onnea on:

• Loma (jota on nii-in hartaasti jo odotettu)
• Lämpimät villasukat (ostettu valmiina kun se kantapään neulominen on edelleen mysteeri...)
• Lasi viiniä kynttilän valossa kun talo hiljenee (viinin kumppanina jäiset viinimarjat vaniljakastikkeella)
• Kaksi uutta, pehmoista lankakerää (sormet syyhyten odotan sopivaa hetkeä kun pääsen neulomaan... )

Rentouttavaa syyslomaviikkoa kaikille !

Entä jos

Tänään, kansainvälisenä tyttöjen päivänä, palaan erääseen kohtaamiseen, joka herätti minut ajattelemaan asioita uudella tavalla. 

Lähden siis ajatuksesta ENTÄ JOS,
olisin syntynyt maahan, jossa ihmiset kuolevat nälkään sekä sairauksiin, joita euroopassa ei enää esiinny  hyvän terveydenhuollon ja hygienian ansioista. Entä jos olisin päässyt pakenemaan tätä kuolemaa ja kurjuutta toiseen maahan. Tässä maassa ihmiset olisivat eri näköisiä, puhuisivat eri kieltä, olisivat vieraita ja toisenlaisia joihin olen kotimaassani tottunut. ENTÄ JOS olisin päässyt maahan, jossa kaikilla on ruokaa, vaatteita sekä koti, jossa on säänkestävät seinät, katto ja lattia. 

ENTÄ JOS minusta tulisi äiti tässä uudessa maassa. Synnyttäisin  suloisen tytön, jota rakastaisin enemmän kuin itseäni. ENTÄ JOS tyttöni kasvaisi ja aloittaisi koulun. Hän saisi opetella lukemaan ja laskemaan. Hän saisi kaiken sen, mistä itse en entisessä kotimaassani edes osannut haaveilla, sillä entisessä maassani koulut olisivat vain perheen poikia varten. Entä jos tyttäreni nauttisi koulusta ja uuden oppimisesta sekä leikistä, ystävistä ja turvallisuudesta. 

Olisin tietysti onnellinen, sillä enhän itse päässyt kouluun. En oppinut lukemaan, kirjoittamaan enkä laskemaan...

Tätä tarinaa voisi vielä jatkaa mutta jätän tämän tähän. Tämä tarina voi olla totta. Suomessa asuu tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa muuta kuin oman nimensä. Arki on siis hivenen monimutkaisempaa ja haasteellisempaa kun sujuva luku-ja kirjoitustaito puuttuu, puhumattakaan kielestä, jonka ymmärtäminenkin on vaikeaa.

Olen siis etuoikeutettu, kun saan asua maassa, jossa tytöt pääsevät kouluun ja opiskelemaan. Tytöt saavat elää ja iloita samoilla pelisäännöillä  kuin ikäisensä pojat. Olen etuoikeutettu kun osaan lukea ja kirjoittaa sekä opiskella uusia, minua kiinnostavia asioita. 

Hyvää tyttöjen päivää TYTÖT (myös me vähän vanhemmat tytöt)!!!

Aurinkoinen sunnuntai

Hurjan nopsaa on tämä ajan kulku -nyt ollaan jo lokakuussa. HUH! Olen ahkeroinut pihamaalla ja lauantaina sain tehtyä pitkään suunnitteilla olleen kukkapenkin kokonaisvaltaisen myllerryksen =) Etupihan kukkapenkki oli päässyt pahasti heinittymään ja niinpä kaivelin kaikki säästettävät perennat ylös, siivosin kasvit rikkaruohoista ja istutin ne uuteen multaan. Isot perennat jaoin pienempiin ja sain ihan hurjasti uusia kasvinalkuja. YES! Pihan urakat ovat siis tältä syksyltä valmiit. 

Vene saatin myös talviteloilleen. Tässä kuva lauantaiaamulta. Kaunista vai mitä...

Ja tähän loppuun viisas ajatus kirjasta: Positiivisten ajatusten kirja (Karisto 2002). Juu, löysin kyseisen kirjan tänään kirpparilta... Leinon runossa positiivisuus lienee siinä vimeisessä rivissä? Suomalaista sielunmaisemaa siis =)

Ei iloja monta ihmislapselle suotu: 
yks kevään riemu ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon, 
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.
-Eino Leino-

Joulun odotus alkaa nyt

Posti toimitti  tällä viikolla netistä tilatun ihanan kirjauutuuden: Kaunein joulu -ideoita& sisustusvinkkejä joulukotiin. Kirjan on toimittanut Ilona Pietiläinen. Kirjasta voi käydä katsomassa makupaloja Ilonan blogista: Valkoinen puutalokoti (löytyy blogilistastani) . Tästä tunnelmallisesta kirjasta on hyvä aloittaa joulun odotus =)

Viikonloppuna aamukahviseurana oli uusin Maalla-lehti, jossa oli syksyisiä tee itse-puuhaideoita sekä ihanan persoonallisia," ei niin sliipattuja" koteja. Juu, ja kun mökillä oltiin niin aamupalana voi hyvinkin olla vain kahvia ja rahkapullaa =) nam! 

Kiireettömän aamukahvin lisäksi arkeen toi luksusta H&B Home:lta ostetut Lexingtonin käsipyyhkeet. Kodin tekstiilien uusiminen on tullut taas ajankohtaiseksi ja olenkin tykästynyt näihin ihanan pehmeisiin pyyhkeisiin, joissa mielestäni hinta/laatusuhde on kohdillaan ja värit ovat ihanan raikkaat.

Ja pyyhkeiden mukana tuli Lexingtonin uusi kuvasto, josta hain inspiraatiota kodin värimaailman muutokseen. Haaveissa olisi keittiöremontti tai ainakin keittiön kaapinovien  uusiminen... Mutta, näihin tunnelmiin tänään... Hyvää alkavaa viikkoa!!!

Paratiisiomenapuu

Kulunut viikonloppu on ollut hikinen mutta nii-in palkitseva =) Torstaina saimme kuormallisen soraa ja sitä onkin sitten lapioitu kahden ihmisen voimin pihamaalle. Blogipäivityksen otsikko olisi voinut hyvinkin olla Suo, kuokka ja Jussi -sanontaa muunnellen: Sora, lapio ja emäntä mutta koska jutun päätähtenä on omenapuu niin olkoon otsikkona "Paratiisiomenapuu".

Syyskuun pihakasvien yllättäjä on ollut kiistattomasti pieni ja hento omenapuu, joka on tehnyt ihan valtavasti kauniita, punervia omenoita. Puu hankittiin nelisen vuotta sitten paikallisen K-raudan pihamyymälästä. Siellä hän nojaili yksinään jo tyhjentyneeseen myyntipöytään. Oli jo syyskuun loppu ja päivät koleita. Yksi omenapuu odotti yhä ostajaansa. Hintaa hänellä oli enää 5 euroa. Ja minähän hänet sieltä bongasin ja mukaani otin kun sain niin halvalla =) 

Omenapuu isutettiin aurinkoiselle paikalle ja hänelle annettiin vettä sekä tuoretta multaa. Tuli talvi ja rusakot. Eräänä aamuna huomasin kauhukseni, että puput olivat yön tunteina napsineet omenapuun hennosta latvasta puolet pois. IIKK. Oletimme, että pieni, hento puu ei tästä koskaan enää toipuisi. Mutta, lupasimme hänelle toipumiseen aikaa ja pidimme peukkuja pystyssä, että hän vahvistuisi ja jatkaisi kasvuaan. 

Tänä keväänä pieni puu ilahdutti runsaalla kukinnolla. Ja eilen maistoimme ensimmäiset omenat. Googletin puun lajin ja selvisi että pieni puu on Paratiisiomenapuu. 

Pihalla kasvavat auringonkukat yllättivät myös kasvullaan (vaikka auringonkukan siemenpussissa oli mainittu kasvin korkeus, en tapani mukaan sitä rohjennut uskoa...). Nämä kukat huitelevat kolmen metrin korkeudessa, siksi tämä taivasta kohti suuntaava kuvakulma =) Aurinkoista viikonvaihdetta!!

Viikon saldo

Työviikko onnellisesti takana ja talo on siivottu pölyistä ja koiruuden karvoista. Lapset ovat saaneet avata omat namipussit. Viikon odotettu karkkipäivä on koittanut. On aika rauhoittua ja sytyttää kynttilät. 

Kynttilöiden valoa tuijotellessa tein mielessäni koontia kuluneesta viikosta. Jotkut meistä muistavat  listata joka päivä asioita, joista ovat kiitollisia juuri sillä hetkellä. Kiireisenä perheenäitinä teen koosteen nyt useammalta päivältä. Listaani kuuluu asioita, joista olen kiitollinen sekä niistä arjen oivalluksista, joista olen oppinut (?) jotain uutta viikon aikana... 

Viikon saldo:

• Pidä huolta pienistä. Tänä iltana autoin naapurin pientä poikaa etsimään vakavasti sairasta isosiskoa. Perheen vanhemmat eivät olleet kotona ja pikkuveljellä oli huoli sisarestaan johon ei saatu puhelimella yhteyttä. Etsimme siskoa yhdessä leikkipuistosta ja onneksi hän löytyi lasten vinkkien avulla lähitalosta hyvässä kunnossa... Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin tänään... 
• Joka päivä voi olla pullapäivä. Kauppoihin on tullut hyvä valikoima gluteenitonta ja laktoositonta pullaa, josta herkkä vatsakin tykkää. Nam!! 
• Koiraperheeseen ei kannata ostaa pitkänukkaista mattoa... Ei huva, ei huva, ainakaan siivouspäivänä...
• Anna hyvän kiertää. Kierrätä/lahjoita pieneksi jääneet vaatteet ja ylimääräiset lelut ja lastentarvikkeet. Minulle tarpeeton voi olla jollekin toiselle tosi tarpeellinen.
• Laulaminen ei ole vaikeaa eikä ryppyotsaista puuhaa. Perheen nuorimmainen keksii laulun, aiheesta kuin aiheesta. Virkistävää vaihtelua radiosta tulevalle tylsälle jumputukselle =) 
• Nukkuminen on ihana asia, jota voisi harrastaa enemmän (varsinkin harmaina sadepäivinä). 
• Kiitos ja anteeksi ovat hyviä sanoja. Niitä voi käyttää ihan reilusti, ei ne siitä kulu...

Ja se kiitollisuus; olen kyllä kiitollinen ihan kaikesta. Näihin tunnelmiin...

Herkkuja italiasta. Ehkä vielä parempaa kuin se pulla =)

Sieniä sieniä

Viikonloppu oli jälleen ihan liian lyhyt kaikkeen siihen, mitä olisin halunnut tehdä ja mistä ehdin jo niin valtavasti innostua =) Pääsimme nimittäin käymään mökkimaisemissa ja samoilemaan metsässä. Ja siellähän niitä oli -ihan hurjasti kypsää, punaista puolukkaa ja laaja valikoima erilaisia sieniä ... Juu, valtakunnan kuuluisin sienien puolestapuhuja Saimi Hoyerkin olisi jäänyt toiseksi jos olisimme olleet kilpasilla sieni-intoilusta ja puiden halailusta =) Niin kivaa siellä metsässä oli =)

Kehoitankin siis kaikkia kanssaihmisiä: menkää ihmiset metsään. Siellä lepää mieli ja tuomisina voi olla ämpärillinen huipputerveellistä superfoodia (pari vuotta sitten sitä kutsuttiin vielä nimellä puolukka tai mustikka...) ja kaikki "foodit" vielä ihan ilmaiseksi... Tai sitten sienikirjan tai jonkun jo ennästään muitakin sieniä kuin kärpässienen tunnistavan henkilön kanssa keräämään niitä sieniä !!! 

Reipasta syyskuun viikkoa!

Karvalaukku on hyvä ruokasieni keittämisen jälkeen

Ihan(an) syksyistä

Tänään huomasin ensimmäiset syksyn merkit pihan lehtipuissa... Pihlaja alkaa punertaa ja koivuissa on jo hivenen keltaista. Sää puolestaan on ollut vaihteleva, sillä saman päivän aikana on ollut kylmää&koleaa, pilvistä, aurinkoista&lämmintä sekä iltapäivään mahtui myös reippaita sadekuuroja... Nyt paistaa aurinko ja syksyinen sää on parhaimmillaan -pientä tuulta ja lähestulkoon t-paitakeliä =)

Lapset odottavat jo joulua. Myös talven kaipuuta on ilmassa. Yritin jo vähän toppuutella innokkainta joulun odottajaa näyttämällä kalenterista montako kuukautta pitää vielä odottaa joulupukkia  ja kertomalla että lumiukkojakaan ei (toivon mukaan ainakaan) vielä ensi viikolla tehdä. Innokkuus ei ota vielä laantuakseen. Aloin siis jo itsekin ajatella, että nyt on hyvä aika aloittaa joulun valmistelut keräämällä puolukkaa jouluaaton jälkiruokaa varten ja kerätä luonnosta sammalta ja varpuja joulukoristeisiin =) 

No, niin... Enempää innostumatta on ehkä vielä paikallaan harjoittaa joitakin mindfulness- harjoituksia ja keskittyä hetkeen.  Siis tähän ihanaan, aurinkoiseen ja lämpimään syysiltaan. Kaunista syyskuun alkua kaikille =) 

Luumupuun ainokainen hedelmä tänä vuonna

Herkät ja hempeät -silkkikukat kukkivat parhaillaan etupihan penkissä

Uusia (tosi vanhoja) huonekaluja

Sisustaminen on vaan niin hauskaa =) Jatkuvien sateiden myötä on aikaa miettiä kodin sisustamista ja rymsteerata sydämen kyllyydestä =) Sisustaminen ei vaadi isoja rahoja vaan uutta ilmettä saa aikaan jo tavaroiden karsimisella (vaikkakin kallistun yhä ajatukseen: more is more), kokeilemalla jopa hullujakin sisustusideoita sekä  inspiroitumalla blogeja ja sisustuslehtiä lukien=)

Kuvan "uudet" huonekalut ovat vanhoja mutta uusilla paikoilla. Tykkään kovasti tv-huoneen tummasta pöydästä, jonka olen perinyt mummoltani. Konttorituoli puolestaan on saatu lahjaksi appivanhemmalta -tuoli on kaunis kuin mikä =) Vanha kasvitaulu on pelastettu nyt jo lakkautetulta kyläkoululta. 

Tässä kuvia kodin sisätiloista ja puutarhasta tältä elokuulta. Tänään makaan flunssaa potien sohvan pohjalla mutta kunhan vointi tästä kohenee, niin voin jatkaa konkreettisesti kodin muutosta... Tänään kerään ideoita ja nautin runsaasti inkivääriteetä =) Värikylläistä keskiviikkoa!!! 

Tv-huoneen pöytäryhmä

Olohuoneen sohva ja vaihtuva "tyynynäyttely"

Uusi vanha sohva saa jossain vaiheessa uudet päälliset.

Pisarat kaunistavat ruskoliljan kukkia

Tiikerililja

Ja ne samettiruusut !! He jaksavat yhä kukkia =)

Rauma lapsen silmin

Sataa, sataa ropisee... Syksy on saapunut vaikka kuinka yritän yltiöpositiivisesti ajatella tätä koleaa ja harmaata sadepäivää vielä myöhäiskesään kuuluvana ... plääh... Kesä tuli ja meni taas tänäkin vuonna ihan liian nopsaan.


Mutta, rehellisesti sanoen: Syksy on oikeastaan ihan jees!!! Lomailun jälkeen arki on lähtenyt käyntiin aikatauluineen ja rutiinit rytmittävät vuorokauden vanhaan tuttuun malliin.


Sateen ropistessa (ties monennettako päivää!!) kattoon on aikaa purkaa kameran kuvia ja päivittää blogia. Tänään laitan kuvia Raumasta perheen nuorimmaisen kuvaamana. Kivoja kuvakulmia ja hauskoja yksityiskohtia tallentui kun lapsonen sai kuvata digikameralla koko päivän =)  


Hyvää elokuista viikkoa!!!

 

 

Ja vielä yksi vinoon vinksahtanut talo =) 

Viikonloppuna

Töihin paluun jälkeen viikonloppu on varattu akkujen lataamiseen, ja erityisesti pitkiin yöuniin. Epävakaasta säästä huolimatta suuntasimme nokan kohti mökkiä ja aloitimme viikonlopun vienton keskellä metsää, ihanassa rauhassa ja hiljaisuudessa (tai siis rauha ja hiljaisuus on melko tulkinnallinen käsite kun seurueeseen kuuluu useampi lapsi ja eloisa koira...).



Yötaivaalle oli luvattu lukuisia tähdenlentoja mutta kuinka ollakaan, uni voitti ja tähdenlennot jäivät tällä kertaa näkemättä. Perheemme koiruus nautti mökkeilystä ja luonnosta - hän puolestaan keskittyi enemmän energian purkamiseen ja pitkät yöunet hän säästi kaupunkikotiin =)

Rauhaisaa viikonloppua kaikille!! 

Marjapiiras

Lämmin ja aurinkoinen sää on hellinyt meitä näin viimeisinä lomapäivinä. Marjat ovat kypsyneet niin metsissä kuin puutarhoissakin ja poutainen sää on houkutellut marjastamaan (silmissä siintää piripintaan täytetty pakastin, jossa ihanat punaposkiset marjat säilyvät pitkälle talveen ).

Lapsityövoimaa (oma jälkikasvu )käyttäen herukoiden kerääminen oli nopeaa ja saimme talteen pari ämpärillistä kypsää musta-ja punaherukkaa =)

Tuoreista marjoista innostuneena leivoin mureaa marjapiirakkaa (ohje muunneltu gluteenittomaksi Murea Omenapiirakka-ohjeesta). Nam! Tuli todella hyvää =) Hapokkaat herukat saivat seurakseen voilla leivotun murutaikinan, johon kerroksittain lisätty fariinisokeri antoi kinuskista lisämakua. Helppo ja nopea marjapiirakka, jonka lisäkkeenä voi tarjota vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta.

Murea marjapiirakka 

150-200g laktoositonta voita
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita 
1,5-2 dl gluteenitonta jauhoseosta  (2dl Viljatuotteen vaalea gluteeniton jauhoseos)
1-1,5 dl herukoita
fariinisokeria (noin 0,5 -1 dl) ripotellaan maun mukaan kerroksittain marjojen kanssa

Kylmä voi sekä kuivat aineet nypitään murumaiseksi seokseksi. Ohjeen jauhomäärä riippuu gluteenittoman jauhoseoksen laadusta. Jos käytetään vaaleita Jytte-jauhoja niin 1,5 dl jauhoja riittää. Taikinasta on tultava murumaista ja jauhoja voi lisätä tarvittaessa tai käyttää enemmän kaurahiutaleita. Myös voin määrä on ohjeellinen ja gluteenitonta taikinaa leivottaessa kannattaa käyttää "näppituntumaa".

Taikina ripotellaan voideltuun uunivuokaan tai piirakkavuokaan kerroksittain marjojen ja fariinisokerin kanssa. Päällimmäinen kerros tulee olla murutaikinaa. Paistos saa olla uunissa 225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Valmis paistos on kullanruskeaa pinnalta. Paistokseen voi käyttää herukoiden sijaan esimerkiksi 2dl puolukkaa+2 omenaa, tai 3-4 omenaa tai 3 dl mustikkaa. Omenan ja mustikan kanssa voi lisämausteena käyttää kanelia.

Makoisaa kahvihetkeä! Nautitaan tuoreista marjoista =)