Syksy vaihtuu talveksi

 Syksy vaihtuu pian talveksi. Huomenna on marraskuun ensimmäinen päivä. Elämän yllätyksellisyys on tänä vuonna tullut selväksi monella tavoin. Tällä viikolla saimme taas muistutuksen siitä, ettei elämää voi hallita. Sain suru-uutisen hyvän ystävän äkillisestä kuolemasta. 

Olo on vieläkin epätodellinen ja tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Surun keskellä lohtua tuo ajatus siitä, että viimeinen viestittely ystävän kanssa päättyi hyviin tunnelmiin. Hän oli onnellinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kaikki oli hyvin. 

Luonnossa syksy on kuoleman aikaa. Tai näin se ainakin näyttäytyy meille, jotka synkkänä (?) katsomme ikkunasta näkyvää harmaata ja pimeää maisemaa. Mutta, syksy on myös valmistautumista lepoon ja uuden syntymään. 

Pyhäinpäivä eli vainajien muistopäivä on vasta ensi viikolla, mutta haluan sytyttää kynttilän ystävän muistolle tänään. Sanat eivät tahdo riittää. Kiitos kaikesta, ystäväni. 

Kirjavinkkaus runojen ystäville

 Olen aina ollut jonkinlainen runotyttö. Ikää tosin alkaa olla jo puoli vuosisataa, mutta sisäinen runotyttö löytyy yhä. Saima Harmaja on edelleen ykkössuosikki, mutta Heli Laaksonen tulee hyvänä kakkosena. He edustavat runoilijoina hieman eri genrejä, mutta jokin heidän runoissaan sykähdyttää. 

Toissa viikolla posti toi ihanan yllätyksen. Sain terveisiä Turun kirjamessuilta. Puolisoni äiti muisti, että fanitan Heliä, ja sain Helin uuden kirjan nimmareilla varustettuna. Kiitos ja kumarrus tästä! Kirjassa on minulle pitkäksi aikaa lukemista, sillä itäsuomalaisena läntiset murteet vaativat hieman paneutumista. Kirjassa on puolet käännösrunoja, jotka on kirjoitettu yleiskielellä. Kirja on kahden eri aikaan eläneen runoilijan vuoropuhelu. Heli Laaksosen  ja latvialaisen Aleksands Caksin runot vuorottelevat ja lopussa Helin loppulitviikit. 

Kirjan runoissa on yllättäen aika tummia sävyjä, mutta Helin tyyliin pirskahtavasti. Kannattaa siis vilkaista tarkemmin! Ja kirjan seurana voi nauttia suklaasta, meditoiden =)