Hyvää tässä syksyssä on koulujen alkaminen ja arjen paluu. Lasten harrastukset rytmittävät koulun lukujärjestyksen kanssa arkea ja päivät kuluvat hurjan nopsaan. Henkilökohtaisesti koen, että tämä syksy on synkkänä vuodenaikana pitkästä aikaa valoisampi -sain hakemani opiskelupaikan ja olen aloittanut opinnot töiden ohessa. Lapset ovat puolestaan kasvaneet ja heistä on tullut yhä taitavampia koululaisia. Perheen pienin eli perheen koiruus on myös vihdosta viimein jättänyt hurjat pentuvuodet taakseen ja hänestä on tullut seesteisempi perhekoira. Hyvä näin =)
Aikaisemmista teksteistä on varmaankin jo tullut ilmi, että elämässäni on sattanut ja tapahtunut paljon. Ystävän aivan liian ennenaikainen kuolema, aviokriisi, työssä uupuminen ja läheisten sairaudet ovat verottaneet voimia jo pitkän aikaa. Tyytymättömyys, epätoivo, sinnitely oman jaksamisen kanssa ja arjen tavalliset haasteet ovat haastaneet selviytymään ja viime vuodet ovat olleet jatkuvaa tunteiden vuoristorataa. Pikkuhiljaa asiat ovat "lutviutuneet" ja muutoksiin on ollut pakko sopeutua. Menetettyä ystävää en saa takaisin mutta hän on yhä elämässäni läsnä muistoissa ja ajatuksissani. Lähes kariutunut avioliitto on rankan prosessin jälkeen tuonut uuden liiton (yhä saman vihityn aviomiehen kanssa) jossa eletään päivä kerrallaan ja rakastetaan yhä lujemmin. Työssä uupuminen taas on tuonut rohkeutta etsiä vaihtoehtoja vanhoille tavoille ja halun oppia uutta.
Kaikki tämä muutos on vienyt aikaa useita vuosia. Tulevaisuutta ei voi yhä edelleenkään ennustaa ja hetkessä eläminen minulle on yhä haasteellista mutta toivon kipinä paremmasta ja valoisammasta huomisesta elää.
Ja kuvia tästä viikosta.
Valoisaa ja lempeää syksyä !!
