Talvinen päivä

Tänään on paistanut aurinko pitkästä aikaa ja pakkasmittari näytti päivällä jo -13 astetta. Tätä kirjoittaessa pakkanen laskenut jo -17 asteeseen... Kylmää ja kaunista siis. Joka vuotinen jouluvieras, flunssa, on saapunut taas ja lomapäivien suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Hartaasti odotettu kylpyläloma vaihtui "KotiSpa" -iltaan ja shoppailu naapurikaupungin ostoskeskuksen alemyynneissä vaihtui nettikauppojen selailuun. 

Onneksi lomapäiviä on vielä jäljellä, joten jatkamme kotoilua ja sohvalla pötköttelyä. Kaunista viikonloppua kaikille!

Hyvää joulua !

Joulu ja luminen maisema,

joulu ja kanelin tuoksu. 

Joulu ja joulun sanoma. 

Loppui nyt kiire ja juoksu.

Rauhaisaa Joulua kaikille,

isoille ja pienille!

Jouluisia juttuja

Marraskuu vaihtuu pian joulukuuksi. Vesisateiden jälkeen olemme saaneet taas valkoista lunta ja maisema on hienon talvinen. Töissä valmistaudumme joulunodotukseen ja auton radioon on viritetty jouluradion taajuus. Kotona huomaan hyräileväni joululauluja ja gluteenittomat joulupipparit maistuvat kahvin kanssa tänänkin vuonna ihan mahdottoman hyviltä. Perheen nuorimman lapsen kanssa on katsottu Tonttu Toljanteri-DVD:tä jo useampana iltana ja savolainen partiotonttu Viänänen on yhä hauska ja sympaattinen hahmo joka jaksaa hymyilyttää niin meitä aikuisia kuin lapsiakin =)

Tässä muutama kuva marraskuulta. Tonttuovi sai uuden postilaatikon sekä joulupostia.

Gluteenittomat piparit saivat sokerikuorrutetta koristeeksi

Poro vanhassa akku-lasissa

Karjalan käki on päässyt piparimuotiksi 

Puutarhavalot unohtuivat pergolaan ja toimivat nyt jouluvaloina =)

Valoisaa viikonloppua pimeän kaamoksen keskelle =)

Sitä sun tätä

Tänään laitan kuvia jotka eivät mitenkään liity tekstiini (on tapahtunut joskus aikaisemminkin...). Otsikko "sitä sun tätä" -kuvaa parhaiten tämän postauksen kokonaisuutta. Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan, mietin kovasti mielessäni, teenkö lukijaa miellyttävän ja mukavan kevyen kuvakavalkaadin lokakuun kuvista ja syyslomasta Kainuussa vai kirjoitanko siitä, mitä mielessäni tällä hetkellä oikeasti liikkuu. Koska tämä on minun blogini, saan tehdä taiteelliset ratkaisut ihan itse ja koska perusluonteeni on pohdiskeleva, slaavilaiseen melankoliaan taipuvainen ja rehellisyyttä peräänkuuluttava, kirjoitan tänä aamuna kasvamisesta, aikuiseksi kasvamisesta.

Lehtiä raparperin lehdellä

Viikko sitten vietettiin esikoislapsen syntymäpäivän etkoja sukulaisten kanssa. Muistelin esikoisen syntymää ja sitä tuoreen äidin pohjatonta iloa ja samanaikaista hämmennystä ja suorastaan kauhua - kuinka tästä selvitään ja miten ihmeessä pärjään tämän pienen, suloisen ja niin paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevan käärön kanssa. Entä jos pudotan tämän lapsen lattiaan, unohdan ostosreissulla kauppaan tai unohdan antaa D-tipat ja lapseni luuston kehitys kärsii ja hänelle kasvaa hurjat, hevosmiehen"länkisääret". Tässä oli vain pieni osa niistä huolista ja murheista, joita mietin mielessäni kun hoidin vauvaani ja vastauksia etsiessä, luin kaikki mahdolliset lastenhoito-oppaat.

Vanhempien kipuilusta huolimatta, pieni käärö kasvoi isommaksi ja me vanhempina opimme koko ajan uusia asioita. Olen muistanut kiittää miestäni siitä, että hän neuvokkaana isänä tarttui ongelmakohtiin, hoiti innokkaaasti vauvaa ja otti vastuuta arjen sujumisesta. Molemmat pyrimme tekemään oikeita ratkaisuja ja teimme parhaamme, jotta kaikki sujuisi hyvin. Pienestä kääröstä kasvoi tomera leikki-ikäinen, koululainen ja hän sai rinnalleen sisaruksia joiden kanssa sai jakaa lelut, oman huoneen ja vanhempien huomion.  Myös meidän, huolettomien (?) nuorten aikuisten, oli kasvettava äidiksi ja isäksi ja otettava vastaan elämän tuomat haasteet. 

Vuokatin urheilupuiston maisemat ovat huikeat ja jyrkät mäet takaavat hyvä ylämäkitreenit =)

Viikko sitten keskustelimme esikoisen kasvamisesta vastuulliseksi ja järkeväksi nuoreksi ja kehuin, miten fiksuja tämän päivän nuoret ovat. Luin juuri tällä viikolla, että tuore tutkimus on osoittanut, että nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt viime vuosiin saakka. Oma kokemukseni on, että nuoret ovat avoimia, osaavat kertoa tunteistaan ja ovat kiinnostuneita terveellisistä elämäntavoista sekä ottavat kantaa ympäristön tilaan ja kantavat huolta maapallon tulevaisuudesta. Olen kiitollinen siitä, että lapset ja nuoret osaavat niin paljon enemmän kuin oma sukupolveni aikoinaan.

Kajaanin keskustan kanava

Mutta, elämä on. Aina kun luulet, että olet selvinnyt jostakin haasteesta ja voit hengähtää ja vain nauttia elämästä (hah, mistä näitä höttöisiä harhakuvitelmia oikein tulee?), tulee nurkan takaa joku uusi yllätys ja "selviämisen prosessi" lähtee taas alusta kohti uutta, ja tuntematonta (tämä on sitä slaavialaista melankoliaa ja synkkyyttä, joka aina pulpahtaa ajoittain pintaan...).

Kajaanin linnan rauniot 

Eilen illalla saimme taas muistutuksen, että koskaan et voi tuudittautua täydelliseen turvallisuuden tunteeseen ja huokailla onnesta soikeana, miten rauhaisaa ja tasaisen mukavaa elämä lapsiperheessä on kun lapset kasvavat.

Kajaanin keskustaa

Fiksu ja järkevä nuoremme päätti pitkän pohdinnan jälkeen lähteä kaverin luo "saunailtaan". Hänet oli kutsuttu ja paikalle oli tulossa "kaikki vanhat kaverit" joita ei voisi muulloin nähdä. Illasta olisi siis tulossa kaikin puolin spesiaali ja nuori lupasi olla selvinpäin ja tulla ajoissa kotiin. Vannotimme nuorta, että hän voi soittaa kotiin jos nyt kuitenkin jotain yllättävä ilmenee tai jostain syystä tulee jotain hankaluuksia ( siis lue: mopo karkaa käsistä saunaillan virvokkeiden kanssa, alkaa tappelu, pyörä menee rikki tai jalat menee alta jostain kemiallisesta aineesta).

Kajaanin linnan rauniot yli menevältä  sillalta kuvattuna

Illalla klo 21 kuului ovelta koputus. Meille tuntematon nuori koputtu oveen ja sanoi" Tässä teille tämmöinen kaveri". Ovesta hoiperteli alkoholia nauttinut nuoremme vaatteet likaisina ja olin kuulevinani  sopertelun "anteeksi"( lieneekö ollut järkyttyneen äidin toiveajattelua?).

Tänään, uuden aamun valjetessa, olen ehtinyt käynnistää huolimyllyn ja miettiä miten tästä eteenpäin. Hyvää tässä tilanteessa on se, että nuori pohti ääneen ennen saunailtaan lähtöä tilanteen järkevyyttä. Okei, luvassa oli kuitenkin "hauskuuksia horisontissa"  ja tunne voitti järjen.

Monien ajatusten risteillessä päässäni, päälimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus saunailtaa järjestänyttä nuorta kohtaan, sillä hän oli loppupeleissä se, joka kävelytti huonokuntoisen kaverin monta kilometriä kotiin saakka ja soitti ovikelloa kun kaveri ei siihen pystynyt. Ilman tätä huolenpitoa nuoremme olisi sammunut matkan varrelle ja olisi ehtinyt maata kylmässä syysyössä useamman tunnin ennen kuin olisimme osanneet lähteä häntä etsimään. Huonoimmassa tapauksessa hän olisi voinut loukata itsensä, sammua ajotiellä tai tukehtua omaan oksennukseensa.

Miten tästä eteenpäin. Luulin, että olen jo kasvanut aikuiseksi ja osaan handlata asian kuin asian. Valitettavasti olemme vanhempina taas uuden edessä. Tähän kasvun vaiheeseen emme voi enää paljoa vaikuttaa vaan jatkaa huolenpitoa ja toivoa parasta (ja tehdä rintaan ristinmerkkiä), Elämä on joskus niin pienestä kiinni. Yksi väärä valinta voi olla kohtalokas ja muuttaa kaiken. Onneksi tämä seikkailu ei vienyt kenenkään henkeä. Tämän päivän ohjelmassa on saunaillan tapahtumien jälkipuinti ja käynti kaveria auttaneen nuoren kotona. Haluamme kiittää häntä siitä että kaveria ei jätetty kylmään yöhön vaan autettiin kotiin. Ja toivon, että tämä ajatus olisi mahdollisimman monen lapsen, nuoren ja aikuisen mielessä kristallin kirkkaana " kaveria ei jätetä".

Lokakuussa

Tänään lokakuun ensimmäisenä päivänä sataa vettä ihan kaatamalla. Perheen koiruus nukkuu onnellisena omalla pedillään ja minä nautin hiljaisesta iltapäivästä kotona ja kuuntelen sateen ropinaa. Ihanaa olla hetki hiljaa ja antaa ajatusten tulla ja mennä...

Arki on muuttunut yhä täydemmäksi opiskelun myötä mutta samalla koen olevani onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. On mukavaa huomata, että voi oppia vielä jotain uutta vaikka edellisistä opiskeluista on aikaa. Ja täytyy todeta, että opiskelu on hyvää vastapainoa omalle työlle. Ihan yhtä auvoa ei työn ja opiskelun yhdistäminen kuitenkaan ole ja monta asiaa on mietittävä arjessa uudelleen. Kiire on unohdettava ja keskityttävä olemassa olevaan hetkeen. Tässä kohdassa tulee mukaan mindfulness, josta olen saanut tosi paljon apua levottomaan ja stressaantuneeseen mieleen. Yksin en tästä urakasta tule selviytymään mutta onnekseni perhe on kuitenkin lupautunut ottamaan haltuun kotitöitä ja olemaan tukena tässä parin vuoden urakassa. Toivotaan siis lempeää myötätuulta tuleviin vuosiin =)

Laitan kuvia Savonlinnasta joka on tullut tutummaksi kouluni myötä. Savonlinna on sympaattinen ja kaunis kesäkaupunki, jossa kaikki palvelut on lähellä. Kuvat ovat elokuulta jolloin kaupunki on jo hiljentynyt kesäturisteista.

Hiljainen tori

Savonlinnan tunnetuin rakennus: Olavinlinna

Oopperajuhlien backstage =)

Linnan ampuma-aukko

Hyvää alkavaa lokakuuta kaikille !

Syksy

Enää ei ole kesää jäljellä. Lämmin ja kuiva kesä jäi tulematta. Tänä vuonna saatiin kylmää ja sadetta ihan kyllästymiseen asti. Syksy on siis saapunut ja ilma tuoksuu omenoille ja kostealle maalle. Syksy ei ole todellakaan suosikki vuodenaikani ja siksi ajatukset ovat jo tulevassa talvessa.

Hyvää tässä syksyssä on koulujen alkaminen ja arjen paluu. Lasten harrastukset rytmittävät koulun lukujärjestyksen kanssa arkea ja päivät kuluvat hurjan nopsaan. Henkilökohtaisesti koen, että tämä syksy on synkkänä vuodenaikana pitkästä aikaa valoisampi -sain hakemani opiskelupaikan ja olen aloittanut opinnot töiden ohessa. Lapset ovat puolestaan kasvaneet ja heistä on tullut yhä taitavampia koululaisia. Perheen pienin eli perheen koiruus on myös vihdosta viimein jättänyt hurjat pentuvuodet taakseen ja hänestä on tullut seesteisempi perhekoira. Hyvä näin =)

Aikaisemmista teksteistä on varmaankin jo tullut ilmi, että elämässäni on sattanut ja tapahtunut paljon. Ystävän aivan liian ennenaikainen kuolema, aviokriisi, työssä uupuminen ja läheisten sairaudet ovat verottaneet voimia jo pitkän aikaa. Tyytymättömyys, epätoivo, sinnitely oman jaksamisen kanssa ja arjen tavalliset haasteet ovat haastaneet selviytymään ja viime vuodet ovat olleet jatkuvaa tunteiden vuoristorataa. Pikkuhiljaa asiat ovat "lutviutuneet" ja muutoksiin on ollut pakko sopeutua. Menetettyä ystävää en saa takaisin mutta hän on yhä elämässäni läsnä muistoissa ja ajatuksissani. Lähes kariutunut avioliitto on rankan prosessin jälkeen tuonut uuden liiton (yhä saman vihityn aviomiehen kanssa) jossa eletään päivä kerrallaan ja rakastetaan yhä lujemmin. Työssä uupuminen taas on tuonut rohkeutta etsiä vaihtoehtoja vanhoille tavoille ja halun oppia uutta.

Kaikki tämä muutos on vienyt aikaa useita vuosia. Tulevaisuutta ei voi yhä edelleenkään ennustaa ja hetkessä eläminen minulle on yhä haasteellista mutta toivon kipinä paremmasta ja valoisammasta huomisesta elää.

Ja kuvia tästä viikosta.

Valoisaa ja lempeää syksyä !!

Kohti syksyä

Elokuu on jo aluillaan ja koleat säät vaan jatkuvat täällä itäisessä Suomessa. Sää on ollut valitettavasti ikävän syksyinen ja ulkoilut ovat jääneet ihan minimiin. Ensi viikolle on onneksi lupailtu lämmintä kesäsäätä ja pidetään peukkuja että tämä ennustus toteutuu.

Laitan kuvia viime viikon veneretkeltä (harvinainen hellepäivä) sekä  tänä aamuna kasvihuoneesta kerätystä syyssadosta =) Ihanat pinkit liljat pääsivät myös kuviin. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ! Ja toivotaan vielä niitä lämpimiä elokuun iltoja =)

Iso Hopeasaaren edustalla oli hyvä pysähtyä kahvitauolle. Kuvauspäivänä oli ihana hellepäivä ja pääsimme veneilemään Pyhäselälle.

Kahta lajia kurpitsaa sekä tomaatteja. Koristtena myös kukinnan aloittanut Kosmoskukka.

Ja vielä kirsikkapuiden satoa. Ja vasta kuvan ottamisen jälkeen huomasin, että kirsikat olivat päässeet tonttuaiheiseen kippoon. Heh, on ainakin kirsikoiden sävyyn sopiva astia =)

Ihana helle

Ihanaa, meillä on vihdoin hellepäivä =) Koko kesä on ollut sateista ja koleaa, tänään on vihdosta viimein ollut hellettä ja ainakaan vielä ei ole satanut vettä... Vietän viimeisiä kesälomapäiviä ja yritän livahtaa (aina kun suinkin on vaan mahdollista) arjen touhujen ja pyörityksen keskeltä takapihalle ihan vaan olemaan ja hengittämään apilan tuoksua ja ihmettelemään kukkapenkkien rehevää kukintaa.

Sateisen kesän ansiosta kukat voivat hyvin ja kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää =) Keltainen ja oranssi ovat tällä viikolla hallitsevat takapihan värit. Liljat, helokit, alpit, kurjenpolvet, asterit ja ne itsekasvatetut samettiruusut hehkuvat kilpaa auringon kanssa.

Tunnustan; pihan hoitaminen on jäänyt aika vähiin tänä kesänä. Nyppimisen ja kitkemisen sijaan kuljeskelen pihalla päämäärättömästi (miihailen) ja nautin hiukkasen villistä ja viimeistelemättömästä rehevästi kukkivasta pihasta. Ruohonleikkaamistakin olen viivästyttänyt valkoapilan kukkimisen takia - pörriäiset ja ötökät viihtyvät paremmin kun nurmikko kukkii =)

Ja niitä kuvia...

Oranssi päivälilja kurkottelee korkealle valoon päin. 

Ruskolilja ja tarha-alpit

Tarha-alpit loistavat pienenä aurinkona vihreiden havujen lähellä

Iso samettikukka Vanilla on hauska tuttavuus. Kukat ovat pyöreät kuin pallo.

Ryhmäsamettiruusut on ne perinteiset samettikukat. Tykkään myös näistä värikkäistä ja kestävistä kesäkukista.

Ja lopuksi kurkistus kasvihuoneeseen. Täälläkin käyn aamuin ja illoin tarkistamassa kasvien voinnin. Automaattinen kastelusysteemi onneksi huolehtii kasvien kastelun. Kesäkurpitsat pääsivät kasvihuoneeseen kylmien kesäpäivien aikaan ja ovat voineet hyvin ansarin lämmössä. 

Hyvää viikonloppua kaikille =)

Pioni

Sataa, yhä ja ainiaan tai ainakin tuntuu jo siltä, että veden tulo taivaalta ei lopu ikinä... Aurinkoa odotellessa laitan kuvan pionista (jota sadepisarat koristavat entisestään). Hyvää viikonloppua =)

Turun teillä (siis joella)

Sataa yhä aina vaan ja lämpimät sisätilat houkuttavat ulkoilua enemmän. Täällä itäisessä Suomessa mittari näyttää lämmintä vain +11, joten "heinäkuun helteet" ovat kaukainen haave vain. Hyrr-r....

Pikainen visiitti Turkuun viime viikon lopulla kerrytti muutaman kuvan kameran muistikorttiin ja laitankin tähän kuvia Aurajoen varrelta. Kuvasin "kummallakin puolella jokke" mutta jäi vähän vielä epäselväksi, että milloin olin "täl puol vai tois puol jokke"... Asiaa olisi varmaan osannut joku paikallisista kanta-asukkaista valaista mutta kuvauspäivänä Aurajoen ranta oli täynnä rokkiväkeä niin asia jäi selvittämättä...

Mutta, kaunista ja vehreää on kummallakin puolella, todistetusti=)

Kaunis ja karu

Kesälomareissulla Saarenmaalla ihan parasta oli rauha ja hiljaisuus sekä karun kaunis luonto. Tämä oli jo toinen kesä kun vietimme lomaa perheen kanssa Saarenmaalla ja tälläkin kerralla viihdyimme siellä todella hyvin. Toiset potevat "Lapin hulluutta", minuun on ilmeisesti iskenyt vastaava, jota voisi kutsua "Saarenmaa hulluudeksi" = ) Tänne on vielä päästävä uudelleen =)

Hyvää juhannusta

Juhannuspäivän aamuna kuljin puutarhassa ja tarkastelin eilisen ukkosmyrskyn tekemiä tuhoja. Onneksi kasvit ovat selvinneet rankkasateesta hyvin. Muutama reikä kurpitsan lehdissä muistuttaa sateen voimasta. Tänä keväänä pystytetty kasvihuonekin selvisi kovasta tuulesta -helpotuksen huokaus. Mutta, tässä kuvia pihamaalta. Kroonista "kesäkukka-vajetta" (kukkia ei ole koskaan liikaa =))paikkasin eilen tällä viikolla alkaneissa puutarhamyymälöiden alemyynneissä. Mukaan tarttui punaista ja limenväristä koristetupakkaa, violettia petuniaa sekä ihanan hattarainen sinilobelia-amppeli.

Hyvää juhannusta!

Koristetupakat ulkovaraston terassilla ruostuneissa ämpäreissä.

Ulkovaraston terassille mahtuu myös miehen nikkaroimat "kukkaportaat". Pelarkuut viihtyvät hyvin paahteisella seinustalla.

Vehreää ja vihreää - pullea terijoen salava odottaa alaoksien karsimista

Tänä kesänä harjoittelemme taas kasvihuoneen käyttöä -kasveja vielä aika vaatimaton määrä. Tomaattia, basilikaa ja chilejä ansarin asukkaina =)

Takapihan ruusuportti taitaa olla jo hieman vinossa mutta koska puutarhan yleisilme on muutenkin aika rento niin pieni vinous ei haittaa. Haaveissa runsas cottage garden -kasveja saisi siis olla vielä lisää.

Näkymä etupihalta. Ukonkello on kylväytynyt etupihan penkkiin ja aloittaa kohta kukinnan. 

Pensaiden juurella kasvaa akankaalia sekä villisti lisääntyvää maahumalaa.

Takapihan mäen on vallannut jättipoimulehti. Kurjenpolvet kurkistelevat poimulehden kätköistä.