Alkukesä on ollut ihan mahdottoman kiireinen. On ollut lomaa ja töitä mutta vauhti on pysynyt samana riippumatta siitä, kumpaa virallinen työvuorolista on näyttänyt. Eilen tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka on saanut minut miettimään syntyjä syviä ja pysähtymään. Sain lääkäriltä virallisen määritelmän tilastani; poden nykyihmisten uutta kansantautia eli työuupumusta.
Tieto ei tietenkään tullut ihan täytenä yllätyksenä sillä arjen ponnistelut ovat viime vuosina vieneet jaksamisen äärirajoille ja palautuminen työviikosta on kestänyt tavallista pidempään. Välillä mikään uni ei ole riittänyt ja huonoina päivinä olenkin epäillyt väsymyksen syyksi kaiken maailman tauteja aina keripukista lähtien ja päätyen jopa niinkin tavalliseen suomalaiseen vaivaaan kuin tsetse-kärpästen levittämään unitautiin.
Lähimmäiset ovat varmaan nähneet asian todellisen syyn jo aikoja sitten mutta minulle itselleni totuuden näkemiseen ja ennenkaikkea uskomiseen tarvittiin nyt lääkärin ja terveydenhoitajan lausunnot ja lukuisten labrakokeiden tulokset ja analyysit.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä mietinkin nyt keinoja miten tästä eteenpäin. Onnekseni saan apua ja vinkkejä terveydenhuollon ammatti-ihmisiltä ja luotan heidän taitoihinsa -kyllä tästä selvitään. Puutarhan merkitys tässä selviytymisen prosessissa lienee minun kohdallani suuri- jo puoli tuntia puutarhassa laskee sykettä ja rauhoittaa. Kukkaterapia on minusta ihan parasta =) Kitkeminen, mullan kärrääminen, uusien kukkaistutusten suunnitteleminen ja pensaiden saksiminen on ihan mahdottoman hyvää stressinpurkua. Huolet ja murheet unohtuvat puutarhassa kulkiessa ja häärätessä. Raitis ulkoilma ja sopiva fyysinen rasitus takaavat hyvän yöunen -suosittelen =)
Voimaantuminen alkakoon siis näistä kuvista. Hyvää ja valoisaa heinäkuuta meille kaikille =)
 |
| Kurjenpolvet ja jättipoimulehti, ihana väriyhdistelmä |
 |
| Ukonkello |
 |
| Pioni, ehkä maailman kaunein kukka, ainakin minun mielestä =) |
