Lohturuokaa

Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat -muun perheen lähtiessä sukujuhliin, jäimme koiran ja nuorimmaisen kanssa pitämään huushollia yllä ja parantelemaan lapsukaisen sitkeää flunssaa.

Hyvä ruoka, parempi mieli -periaatetta noudattaen lapsikainen sai valita ruuat omien mieltymysten mukaan. Lounaaksi hän valitsi kylmiä nakkeja ja ruisleipää ja välipalaksi teimme täytekakkua (kissa-aiheiselta lautaselta tarjottuna) =)

Kakkupohjana käytimme gluteenitonta kääretorttupohjaa ja täytteenä oli mansikkahilloa sekä kermavaahtoa. Kostutimme kakun sitruunamehulla ja koristelimme KAIKILLA mahdollisilla strösseleillä mitä kaapista löytyi...

Ulkona on ollut ihan mahtava sää. Aurinko on pilkahdellut ja lämmintä on  ollut peräti + 1 aste. Toivottavasti perheen pienimmän vointi sallii huomenna ulkoilun ja mäenlaskun... Rattikelkka odottaa laskijaa.

Virkistävää viikonloppua!!!

Iloinen kissa-aiheinen tarjoilulautanen 

Kakun koristeluun käytettiin paljon  aikaa ja paljon strösseleitä

Talventörröttäjät kaunistavat pihaa

Runoutta

Viikko on vierähtänyt flunssapotilaita hoitaessa ja lumitöitä tehdessä. Iltaisin olen ottanut ns. omaa aikaa ja lukenut paljon. Sisustus-ym.lehtien lisäksi lukemistoon on kuulunut kestosuosikkini Heli Laaksosen kirja: Lähtisiks föli. Kirjassa on tarinoita runoilijan kiertue-elämästä, paikkakunnista ja ihmisistä. 

Heli Laaksosen kotosivuilta löysin Helin "Lehm ja koiv"-runon eri murteille käännettynä. Tässä mukavan kotoisalta kuulostava versio.

Savolais-kainuulais-sekalainen versio:

Lehmäm mölliskö ja koevu

Minä taho olla ku lehmä mölliskö koevu varjossa.

 Minen taho aanaella mittää uutta.
Minen taho viännellä sivuja millää uuvella opilla.
Minusta nähe äetit ja tyttäret suapi ite setviä asiasa.
Mien aeio lompsia posttiin kirjettä viemmään.
Minen taho soettoo sille eläkelaetoksen eokolle.
Minen taho pittee mielesäni ennee ensimmäestäkkää pinniä enkä ponnia.

 Antoote minu vuan olla ku lehmä mölliskö koevu varjossa.

 Ja ku väsy isköö, 
viekee minu nahkani muata pirtin lattialle 

uuni ettee.

Ja se alkuperäinen runo on myös sivustolla...

Maalla-lehti (Nro 1 /20.1.2016) oli täynnä ihania juttuja. Harkitsenkin jo lehden tilaamista... Tässä kuva lehden kannesta.

Runollista loppuviikkoa!!

Pakkaspäivä

Pakkasta, lunta ja jäätä - tänä talvena jäädytin kakkuvuokaan punajuuren paloja (ohuita viipaleita) ja koristeesta tuli aikas kivan värinen =)  Pirteää talvipäivää!!

Myöhäisherännyt

Lienen myöhäisherännyt, sillä vasta tällä viikolla huomasin, että valkoinen väri on kaunis ja sisustuksessa  "ihan kiva juttu "=) Jo useita vuosia ovat sisustuslehdet ja -blogit olleet pullollaan kuvia ranskalaisesta maalaisromantiikasta jossa kotien pääväri on valkoinen ja sisustusesineet ovat uusvanhaa, kulunutta, valkeaa. Kodit ovat toki olleet kauniita mutta  persoonallisuuden ja uusvanhan tunnelman tavoittelu sisustustavaroilla, joita myydään ympäri maailmaa, jopa lähihuoltsikoilla, alkaa kieltämättä jo vähän tympiä...

Koti merkitsee jo sanana paljon ja jokaisella on oikeus tehdä kodistaan juuri sellainen kun itse haluaa. Toisille ympäröivät esineet merkitsevät enemmän ja he ehkä käyttävät enemmän aikaansa sisustukseen ja sen suunniteluun. Jotkut taas pitävät kodin tärkeimpänä ominaisuutena sitä, että on jonkinlainen katto pään päällä ja kodista löytyy välttämättömät huonekalut ja hyödykkeet. On paljon ihmisiä joille kodin sisustaminen ei ole elämän ykkösasia vaan koti on enemmän toimintaa ja tunnetta.

Oma haaveeni on se, että kotini olisi toimiva, esteettisesti kaunis, rento ja  lapsi-ja koiraystävällinen. Kodin siisteys olisi ihana asia, johon tulisi pyrkiä (se, että vanhemmat käyvät töissä kodin ulkopuolella, perheessä on kolme lasta ja koira, asettaa tiettyjä haasteita kodin siisteyden ylläpitoon). Raha on myös kovin olleellinen asia kun mietitään kodin sisustamista. Pian rahaakin tärkeämmäksi asiaksi nousee varmaankin kierrätys ja ekologisuus kun puhutaan sisustamisesta ja mietitään kodin hankintoja. Esineen arvon mitannee pian se, kuinka suuren hiilijalanjäljen se jättää...

Vaikka arvostankin kotiani suuresti ja olemme perheenä tehneet tärkeitä ratkaisuja kotia hankkiessa ja sitä rakentaessa,  niin silti, pohjimmiltaan ajattelen että tämä kaikki on vain maallista. Tärkeintä kodissa on tunne ja tunnelma. Vanhat tavarat, joilla on jokin tarina, ovat merkityksellisempiä kuin uudet marketista hankitut. Toki myönnän, että sydämeni sykähtää joka kerta uutena hankitulle, Kartellin lampulleni kun kierrän siihen valot, ihanasta, oranssia hohtavasta valokatkaisimesta . Samaa sykähdystä ei synny kun napsautan valot lapseni Jyskin pöytälamppuun...

Mutta, kuitenkin, tänään huomasin haaveilevani Ikean TYSSEDAL-vaatekaapista... ja tämä johtunee kaapin kauniista, valkeasta väristä, uusvanhasta muotokielestä ja ehkäpä eniten edullisesta hinnasta. Vastaava valkea hyväkuntoinen, oikeasta puusta tehty, vanha kaappi maksaa nääs TORI.fi:ssä tuplasti enemmän...

Elämässä ei voi aina valita ekologisesti oikein... Mutta, tässä kuvia IKEA:n valkeasta kaunottaresta =)

Innostun ja onnistun

Pakkanen paukkuu komeissa lukemissa ja kylmyys hipii taloon. Päiväohjelmaan onkin kuulunut talon lämmittämistä ja tässä oivana apuna ovat toimineet sytytysruusut. Nämä lahjaksi saadut ruusukkeet ovat olleet niin kauniita, että niiden polttaminen on tuntunut suorastaan tuhlaukselta (vaikka ovatkin käyttöön tarkoitettuja). 

Tänäkin vuonna olemme mieheni kanssa käyneet jo perinteeksi muodostuneet sääaiheiset keskustelut joita tämä itäinen, mannerilmasto meissä kirvoittaa. Omat lapsuuteni talvet olivat (aina?) runsaslumisia ja tammi-sekä helmikuussa paukkui kunnon pakkanen. Mieheni lapsuusmaisemissa ei taas ollut niin paljoa lunta ja luultavasti pakkasetkin jäivät hivenen miedommiksi (näin hän ainakin muistaa asioiden olleen). 

Niin hurjalle ja erikoiselle kuin se ehkä kuulostaakin, niin innostun pakkaspäivistä. Tämä johtuu siitä, että  kunnon pakkasilla voi jäädyttää  pihalle jääkoristeita, tuulettaa kaikista kodin tekstiileistä pölypunkit hengiltä ja ihastella luonnon omaa"jään sinistä" kauneutta. Mieheni ( ilmiselvästi kesänlapsi siis) ei sen sijaan näe näissä arktisissa keleissä mitään postiivista vaan ihmettelee suuresti tätä  yltiöpäistä talvi-intoiluani.

Tänä viikonloppuna flunssa on vienyt voimia ja jääkoristeiden kuvaaminen jäi toiseen ajankohtaan. Olenkin siis ihastellut talvista säätä sisältä käsin, juonut litra tolkulla teetä ja lukenut Ilona Pietiläisen kirjaa: Innostu&Onnistu, ideoita&tuunauksia kauniiseen kotiin. Kirjassa bloggaajien ihania reseptejä ja tuunausideoita eri vuodenaikoihin, suosittelen =)

Innostavaa viikonvaihdetta kaikille!!!



  

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Vaihtoehto jouluverhoille

Joulu oli ja meni ja vuosikin vaihtui kuin huomaamatta... Jouluinen ihana valkea lumi suli pois ja tilalle saatiin paljas maa ja paukkupakkaset. HUH! Toivottavasti kaikki pihan kasvit selviävät näistä vaihtuvista talvikeleistä hyvin. Lumi olisi kyllä ihan hyvä juttu.

Joulukoristeet ovat saaneet vielä olla paikoillaan ja vasta loppiaisena koti riisutaan jouluisesta asustaan. Olo on vähän haikea kun hartaasti odotettu joulu on ohi  mutta uutta intoa ja iloa on tuonut viime viikolla postin mukana jaettu kasvien siemenkuvasto jota olen iltaisin iltalukemisena selannut. Mielessä siintää uudet ja vehreät perennaistutukset, joita voisi päästä melko edullisesti toteuttamaan kasvattamalla kukat siemenistä. Ja perennojen värit ovat ehkäpä tänäkin vuonna hempeät sininen ja pinkki sekä violetti...

Lumettomana tammikuun päivänä kevään odotus tuntuu aika erikoiselta. Lunta odotellen, Hyvää Uutta Vuotta 2016!!!