Epistä

Siis, tänään kirjoitan keski-ikäisyyden kiroista. Tällä viikolla pidin perinteiset kotikutsut, jossa esiteltiin Oriflametuotteita. Ilta oli mukavan kepeä ja saimme testailla tyttöporukalla ihonhoitoon liittyviä tuotteita ja kuulla asiaa ihonhoidosta ja käyttäjäkokemuksia kosmetiikasta. Kertakaikkiaan kiva ilta, kiitos kaikille osallisille, tytöille =)

Kutsuilla sain päivittää omaa kosmetiikkavarastoani ja ihan uusia "must" -ihonhoitotuotteita tulikin tilattua lisää. Puhun siis jo kosmetiikkavarastosta, sillä kaappini pursuavat jos jonkinlaisia purkkeja ja purnukoita, joilla olisi tarkoitus ehostaa ulkoista olemustani.

Tutkaillessani omaa peilikuvaani nyt tarkemmin huomasin uusia ikääntymisen merkkejä. Okei, luonnollisesti ikääntyminen kuuluu asiaan kun saa elinpäiviä lisää. Ja oikeasti, nyt 40+ vuotiaana olen kiitollinen siitä, että olen ylipäänsä hengissä. Mutta, turhamaisuus iskee välillä päälle kuin hyöky(tai kuuma)aalto ja tyytymättömyys valtaa mielen. Mutta, missä on sukupuolten välinen tasa-arvo, kun puhutaan ulkoisista ikääntymisen merkeistä. Miksi on niin, että naiset vanhenevat ja vastaavan ikäiset miehet, he vaan kypsyvät ja ikääntyvät charmikkaasti.... Siis ihan epistä!!

Kosmetiikkatuotteiden määräkin sen jo kertoo: omistan lukuisia tuotteita, joilla taistellaan ikääntymisen merkkejä vastaan ja armas aviomieheni omistaa tasan tarkkaan kolme tuotetta joilla hän ehostaa itseään. Paljastan tässä ne mieheni omistamat tuotteet eli partahöylä, all over-suihkusaippua ja dödö. Oma tuotevarastoni on huomattavasti laajempi ja sen inventointiin ei tässä riitä kirjoitustila.

Aamuisin sukupuolten epätasa-arvon huomaa parhaiten. Kun herään ja olen tehnyt aamutoimet, aloitan ehostautumisen. Ensin kasvot pestään tai kuten nyt opin meikkikutsujen myötä, puhdistetaan kasvovedellä, joka elvyttää ihoa (ei siis välttämättä  kannata pestä vedellä jotta kasvot eivät kuivu liikaa). Tämän jälkeen minun kuuluisi laittaa kosteusvoide, joka kiinteyttää. Voiteen jälkeen seerumi, joka kirkastaa kasvot ja hidastaa ikääntymistä. Sitten vuorossa värivoide, joka peittää ihon pienet ja isot virheet ja valokynällä valoisuutta&hohtoa juonteisiin (rypyt piiloon).

Värivoiteen jälkeen meikin voi kiinnittää puuterilla, jossa on timanttipölyä. Puuteri tuo hehkua jo niin elottomaan ja jo vähän roikkuvaankin ihoon. Huulipuna puolestaan piristää kasvojen ilmettä ja kulmien värjäys kohottaa väsynyttä katsetta. Ripsiväri syventää ja tehostaa silmien väriä. Luomivärien kanssa voi pelata niin, että roikkuvat silmäluomet häipyvät ja silmät näyttävät suuremmilta (banaani-varjostus lienee kaikille tuttu). Jos edessä on rankka päivä, voi meikin kiinnittää vielä suihkeella, joka takaa ettei mikään paikka naaman ehostuksesta valu kesken päivän kiireiden. Ja tämä oli siis minun henkilökohtainen ehostusohjelmani jota minun tulisi noudattaa, jotta voisin lähteä pirteänä päivän haasteisiin ja itsevarmana "ihmisten ilmoille".

Ja mitä tekee armaani. Aamukahvin ja hammaspesun jälkeen hän on siisti& huoliteltu ja valmis päivän haasteisiin.

Ryppyvoiteet ja seerumit &tehotipat ovat luku sinänsä. Niitä minulta löytyy aikas monta, sillä ensimmäiset ryppyvoiteet on hankittu jo kaikenvaralta, ennen varsinaista rypistymistä... Silmänympärysvoiteet ovat myös yksi "must-juttu". Ja mikä on mieheni vastaveto -hän kasvattaa koko parran. Eipä näy rypyt ja juonteet eikä ihon pienet virheet. Ja ne pienet rypyt silmien ympärillä (jotka jäävät parran ulkopuolelle) ovat vain pikantti lisä miehekkääseen habitukseen.

Juu, mikä tässä postauksessa on siis "se juttu". Mitä tästä voi oppia.  Minun ratkaisuni on ollut hyvin yksinkertainen; jätän suurentavat meikkipeilit kauppaan ja silmälasit yöpöydälle. Ikänäkö on joskus siunaus tässä välillä niin turhamaisessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa.

Toinen ratkaisu löytyköön niistä kaikista ihanista purkeista ja purnukoista (turhakkeista?) ,joiden parantavaa (kohottavaa& kiinteyttävää& kaunistavaa) sisältöä toiveikkaana taputtelen ja tupsuttelen kasvoihini ja joilla vahvistan naisellista itsetuntoani.

Ja sitten ne tämän päivän kuvat, jotka eivät taaskaan liity mitenkään tekstiin. Ulkona on ihana auringonpaiste ja vuodenaikaan nähden lämmintä. Orvokit ja asterit kukkivat ennätyksellisen hyvin lämpimän syksyn johdosta. Orvokeilla on jo kolmas kukintakierros menossa. Kaunista sunnuntaita =)

Pyykkietikka

Tänään haluan mainita pyykkietikan =) Aikaisemmassa postauksessa tuossa taannoin kirjoitin mikrokuituliinan merkityksestä ja tänään haluan julistaa pyykkietikan ihanuutta. Olen lukenut pyykkietikasta jo lukuisia blogikirjoituksia ja joka kirjoituksessa etikkaa ylistettiin puhtaan pyykin takeena. Nyt siis kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta.

Pyykkietikan ohjeita löytyy netistä ja ihania valmiita tuotteita on markkinoilla jo monenmoisia. Tämä etikka löytyi niinkin arkisesta kaupasta kuin paikallisesta PuuIlosta. Olen nyt käyttänyt etikkaa huuhteluaineen sijaan joka koneellisessa ja testannut pyykkietikkaa yleispuhdistusaineena siivouksessa. Ja täytyy sanoa että etikka on ihan huippu tuote!! Etikan haju häviää pyykistä ja pinnoista kuivumisen aikana. Aikaisemmin tuskailin, sillä lukuisista pesuista huolimatta joihinkin tekstiileihin jäi ikävä haju mutta nyt pyykkietikalla tunkkainen haju häviää tyysti niin pyyhkeistä kuin vaatteistakin. Ihan huippu juttu!

Yleispesuaineena etikka on myös mainio. Ja mikä parasta -kemikaalien määrä siivouksessa vähenee kun voi käyttää samaa ainetta siivouksessa ja huuhteluaineena. Hajuallergisena huomaan myös miten paljon helpompaa on hengittää kun kodissa ei leijaile vahvastu hajustetut siivousaineet. Raikasta pyykkipäivää !!! Ja hyvää viikonloppua!!

Kuulas valo

Tänään on ollut ihan mahtava auringonpaiste. Lomapäivä kului leipoessa ja siivotessa, mutta iltapäivällä ehdin kuvaamaan takapihan pergolaa, jossa valo leikki sitruunaköynnöksen ja villiviinien lehdillä. Ihana, kuulas vihreä sirtuunaköynnös sai vastavärikseen punertuneen villiviinin. Oli ihan pakko kuvata =)

Join iltapäiväkahvit mukavasti lämmenneellä terassilla. Tänään kokeilin taas uutta omppupiirakkareseptiä ja täytyy sanoa että kylläpä tuli hyvää piirakkaa. Tänään leivotun piirakan salaisuus oli epäilemättä piirakan runsas voin määrä. Omenat poimin piirakkaan mahdottomasti hedelmää tuottaneesta Paratiisiomenapuusta. Ja ohjetta muokkasin taas "oman maun mukkaan" =)

Omppupiirakka, pellillinen (gluteeniton ja laktoositon )

400g laktoositonta voita
2 dl sokeria
1dl fariinisokeria
6 dl s-ryhmän gluteenitonta jauhoseosta tai 5 dl glut.jauhoseosta + 1,5 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
1,5 dl maitoa tai kermaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
6 -8 omenaa viipaleina
pinnalle kanelisokeria ja fariinisokeria oman maun mukkaan

Pehmeä voi ja sokeri sekoitetaan. Lisätään jauhot joihin on sekoitettu vaniliinisokeri. Taikinasta otetaan noin 2 dl sivuun murumaista päällystä varten. Pohjataikinaan lisätään munat, maito, leivinjauhe ja sekoitetaan puuhaarukalla tasaiseksi. Pohjataikina levitetään paperilla vuoratulle uunipellille. Lisätään omenaviipaleet ja kanelisokeri sekä fariinisokeri sirotellaan pinnalle.

Päällystä varten sivuun otettuun taikinaan lisäsin vielä ylimääräisiä kaurahiutaleita, jotta muruseoksesta tuli todella murumaista. Kaurahiutaleita meni noin desi. Murumainen seos ripotellaan piirakan pinnalle. Paistetaan 200 asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi eli noin 20-30 min. Paistoaika riippuu taikinan paksuudesta.

Viimeisenä kuva Kuopion Rauhalahdesta. Tämä kaunis puistoalue sijaitsee Rauhalahden kylpylän naapurissa, kotieläinpuistossa. Olen aina pitänyt puista ja metsistä ja nauttinut metsässä samoilusta. Tänä syksynä pääsin aloittamaan Green care-kurssin ja tämä kuva muistuttakoon metsän ja luonnon hyvää tekevästä voimasta. Tänään suosittelen siis hyvää tekevää hengittelyä metsässä tai  puistossa =) Kirpeän kuulasta viikkoa kaikille =)

Omput

Tänään on ollut vielä niin mukavan lämmintä, että ajatus tulevasta syksystä ja talvesta tuntuu ihan epäreilulle ja ahdistavalle. En muista, olisinko koskaan hinkunut veneilemään syyskuussa. No, tänään pääsin päiväksi vesille ja nautin siitä kyllä tosi paljon.

Ankeita aavistuksia pimeästä syksystä karkoitin leipomalla omenapiirakkaa. Sain hyvän piirakkaohjeen työtoverilta ja tänään tuunasin ohjetta kaapista löytyviin tarvikkeisiin sopivaksi.

Ensimmäistä kertaa satoa tuottaa pihan pieni puu, Sokeri Miron.

Omenapuut ovat tuottaneet satoa ja piirakkaan käytin omenoita sekä pakastepuolukoita. Olen tykästynyt käyttämään leivonnassa omenan kanssa puolukkaa. Tässäpä ohje, jota käytin tänään:

Omenanainen puolukkapiirakka

250g laktoositonta voita
3½-4 dl sokeria
4 munaa
6 dl s-ryhmän gluteenitonta jauhoseosta (sisältää kauraa, riisiä ja perunaa)
2 tl leivinjauhetta
1 dl vettä

täyte:
5-6 omenaa lohkoina
2 dl sokeria
ripaus kanelia
sitruunamehua

murutaikina:
3 dl isoja kaurahiutaleita
100 g laktoositonta voita
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
½ dl sokeria
½ dl fariinisokeria

Puolukkaa 1-2 dl maun mukaan.

Pohjataikinassa ensin vatkataan pehmeä voi ja sokeri. Siihen lisätään munat yksitellen. Jauhot joissa leivinjauhe sekoitetaan joukkoon ja viimeisenä vesi.

Täytteeksi kiehautetaan omenalohkot sitruunamehun ja sokerin ja kanelin kanssa. Pohjataikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan täytteen kanssa 200 asteessa noin 15 min.

Murutaikina ja pakastepuolukat levitetään esipaistetun piirakan päälle ja jatketaan paistamista 20 min. Valmis piirakka on kauniin ruskeaa. Tarjoa lisänä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta. Tähän kuvaan en ehtinyt vaniljakastiketta laittaa, oli niin mahdottoman hyvää ilmankin =)

Maukasta viikonloppua kaikille =) ja antaa sen syksyn tulla sillä syksy tuo tullessaan myös punaiset puolukat ja säilöttävät sienet =)