Shoppailua

 Tänään rohkenin kaupungille shoppailemaan ja suuntasin "täsmäostoksille" Joensuun Taitokortteliin. Kaupungilla oli todella rauhallista ja pienissä Taitokorttelin putiikeissa ei ollut tungosta.  Pop-up kauppa, Crazy Granny Designs, oli viimeistä päivää auki, joten kiirehdin puotiin ostoksille. 

Crazy Granny Desing myy omien tuotteiden lisäksi englantilaisia paperituotteita, teerasioita sekä kaikkea pientä ja kaunista. Kuvan kortti on Angela Harding:n A winter`s Tail.

Ja se päivän täsmäostos oli Crazy Granny:n hulvaton heijastin, joka on myös avainlippu-tuote. Pop-up puoti sulkeutuu tänään, mutta kauppa jatkuu netissä sekä jälleenmyyjien kautta ympäri Suomen.

 

En tiedä, kuinka heijastimesta saa kunnon kuvaa???

Toinen ostospaikka löytyi myös Mustosen talosta, Taitokorttelista. Mervi Patrosen piirtämät ja Joensuussa painetut kortit ovat niin kauniita, että kävin ostamassa kortteja ensi joulua varten =). Mervin putiikista, Aiku Ihana:sta, löytyy myös keramiikkaa. 

Omasta kaupungista löytyy paljon osaamista ja taitavia käsityöläisiä. Taitokortteli on jo miljöönä näkemisen arvoinen paikka ja siellä voi viettää aikaa jo pelkästään ikkunaostoksia tehden. Toivon todella, että pienyrittäjät selviävät taloudellisesti nämä tulevatkin vuodet ja voivat tuottaa meille elämyksellistä kauneutta arkeen. 

Rauhaisaa Joulua!

 

Jouluun laskeutuminen alkaa tästä päivästä. Kinkku on otettu sulamaan paistamista varten. Piparitaikina odottaa leipomista. Siivoillaan kotia ja pestään sauna. Tänä vuonna ei ole kiirettä eikä hoppua. 

Jouluun valmistautuminen tarkottaa meille jokaiselle eri asiaa ja yhtä ja oikeaa tapaa ei ole. Tänä vuonna, kun lupasin itselleni, että en siivoa huushollia hullanlailla enkä leivo myöhään yöhön, niin kas kummaa, huomasin leipovani taatelikakkua ja pipareita ja yllätin itseni pyyhkimästä pölyjä. Huomasin myös nauttivani näistä joulurituaaleista todella paljon, kun mitään ei ollut "pakko tehdä" vaan sain tehdä kaikkea omalla aikataululla ja oman innostuksen mukaan. Siivoaminen on oikeasti todella rentouttavaa ja "taikinaterapia" toimiia aina. 

Toivon myös sinulle, 

Levollista Joulun aikaa !

Joulupalloja ei voi olla liikaa

 Joulupalloja ei voi koskaan olla liikaa. Tähän johtopäätökseen olen tullut. Tässä Madame Stoltzin paperimassapalloja. 

Kuivatut appelsiiniviipaleet ovat myös kauniita.

Gluteenittomasta piparitaikinasta tehdyt cookiet ovat tämän joulun herkku, jota ei voi vastustaa. Piparitaikinaan lisätään rouhittuja pähkinöitä ja tummaa suklaata. Itse lisäsin rouheet pikkuleipien pyöritysvaiheessa ja painelin vielä muutaman palasen koristeeksi pintaan. 

Makoisaa alkavaa viikkoa =)

Soodakoristeet

 Soodakoristeet kokeilussa. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa soodataikinasta koristeita. Taikinan työstäminen oli yllättävän helppoa. Taikina kuivuu työstäessä nopeasti, joten tekovaiheessa kannattaa olla ripeä. Taikinan kaulitsemisessa kannattaa olla tarkka, jotta koristeiden paksuus on tasainen. Pinnan koristeluun käytin hammastikkua ja virkkattua pitsiä. Taikina kovettuu ja vaaalenee kuivaessaan.

Huippu tyyppejä =)

Joulukuun 4.päivä on menossa ja oma opintovapaa hupenee (liian?)hurjaa vauhtia. Vielä viimeisiä tehtäviä on puskettava läpi ja sitten voi taas hetkeksi huokaista. Juu, kunnes on taas aloitettava uusi jakso ja uudet kurssit ja arkinen aherrus. 

Kulunut vuosi on ollut aika erikoinen. En puhu nyt koronasta, vaan ihan tästä omasta henkilökohtaisesta "kuplastani" jossa elän. Opintojen aloittaminen vielä näin keski-ikäisenä, on ollut ehkä parasta mitä olen tehnyt vuosiin. En näe itseäni vieläkään uraihmisenä, vaikka opintoja on kertynyt jo ihan mukava määrä ja tavoitteena on saada uusi tutkinto. Lapset ja perhe ovat elämäni tärkein asia ja työ sekä työssä eteneminen tulevat vasta Top 10-listan puolivälissä. Ilman perheen tukea, en olisi nyt tässä. Etäopiskelijana teen töitä yksin ja näen muita opiskelijoita harvakseltaan videoyhteydellä Teams:n kautta tai vaihdan kuulumisia sähköpostilla. Ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee jonkin ryhmän tai yhteisön johon kuulua. Työssä käyminen (rahapalkan lisäksi) on tärkeää juuri tästäkin syystä. Jokaisella on olta joku porukka tai ryhmä, johon voi liittyä olipa se työyteisö tai jokin harrastepiiri. 

Opinnot ovat herätelleet minut näkemään asioita uusin silmin. Työssä kokemani työpaikkakiusaaminen ja uupuminen eivät varmaan koskaan unohdu, mutta niiden tuoma pitkä varjo lyhenee koko ajan ja näen arjessa myös iloa ja toivoa paremmasta. On helpompaa olla toiveikas ja myötätuntoinen, kun oma arki sujuu ja oma maailmankuva (näkemys) laajenee oman kuplan ulkopuolelle. 

Pimeinä aikoina, ihmisten kohtaamiset ovat niin tärkeitä. Kerronkin tästä aamusta, kun tapasin erään aivan huippu tyypin. Olin koiran kanssa aamulenkillä ja vastaan tuli pieni koululainen, jonka olen tuntenut jo monta vuotta. Tapanani on tervehtiä ja vaihtaa muutama sananen vastaantulevien tuttujen kanssa, myös näiden tuttujen lasten. Tässä aamuisessa kohtaamisessa huomiota herätti koululaisen perässään raahaama esine, josta koirani  innostui valtavasti. Lapsi, jolla on jotain liikkuvaa ja outoa kädessään, on koiralleni ihan mahdottoman kiinnostava ja innostava asia. Kyselinkin lapselta uteliaana, että mitä siellä maassa oikein kiemurtelee. Vastaus tuli reippaasti: Karvamato. Ja totta tosiaan, turkoosin hihnan päässä oli kuin olikin pörröinen ja pullea karvamato. Idea moiseen lemmikkiin on ilmeisesti saatu Putous-ohjelman Tanhupallo-sketsihahmosta. Koululainen esitteli matoa ja selvisi, että mato oli oikeasti talvitakin hupusta irronnut karvareunus. Aivan huippua, totesin. Pimeä ja kylmä perjantai-aamu on juuri oikea aika ulkoiluttaa riehakasta ja pomppivaa karvamatoa. Kohtaamisemme päättyi, kun koululainen jatkoi matkaa iloisesti hypellen ja minä jatkoin aamulenkkiä iloisesti häntää heiluttavan koiran kanssa. 

Lapsen mutkaton selitys omalle, ainutlaatuiselle lemmikilleen oli mielikuvituksellinen ja rohkea. Jos voisin säilyttää elämässäni edes murusen tuota mutkattomuutta ja luovaa asennetta, niin olisin hurjan kiitollinen. Elämän ei kuulu aina olla yltiö positiivista ja hauskaa, mutta luottamalla omiin valintoihin ja elämällä rohkeasti oman näköistä elämää, pimeä joulukuun aamu voi olla valoisa. Hyvää loppuviikkoa sinulle =)