Vastaisku

Tänä aamuna mietin vastaiskua maailman pahuutta vastaan =) Juu, aika kova juttu se maailman pahuus ja sen vastavoiman etsiminen yhdelle naisihmiselle mutta ehkä näin kauniina kesäpäivänä haaste ei tunnu niin isolta ja loputtomalta, kuin äkikseltään voisi ajatella.

Viime vuosina vain raflaavat huonot uutiset ovat täyttäneet median. Kun toisella puolella maailmaa tapahtuu jotain kamalaa (esim. sota, terrori-iskut, maanvyöry, kuivuus, nälänhätä, ebola, superbakteeri, hain hyökkäys,  pakolaisveneen kaatuminen, maailman hukkuminen muoviin jne.) niin voin seurata tapahtumia lähes reaaliajassa täällä susirajalla, omassa pienessä elämässäni, ja ahdistua uutistulvan alla. Apua!!

Jalkapalloilijan äitinä, kesän pysäyttävin uutinen oli thaimaalaisten poikien jääminen jumiin luolaan.  Hurjan pelastusoperaation seuraaminen meni henkilökohtaisella "huoli -ja murheasteikolla" kaiken muun yli. Onneksi jalkapallopojat pelastuivat ja "vain" yksi pelastajista kuoli. Jalkapallopojat ja heidän valmentajansa saavat jatkossa oleskeluluvan sekä luultavasti myös rahaa ruokaan ja uusiin jalkapalloihin mahdollisen elokuvasopimuksen myötä.

Pelastusoperaation jälkeen olen rajoittanut uutistulvan seuraamista netissä ja palannut "paperille painetun sanan ääreen" eli luen uutiseni aamulla ilmestyvästä sanomalehdestä. Ja täytyy sanoa, että tämä ratkaisu on todella vapauttavaa. Kesällä alkanut some-tauko on ollut myös ihan mahdottoman hyvä ratkaisu  akuutisti puhjenneeseen some-raivoon. Nyt aikani ei mene netissä tuoreimpien uutisten metsästykseen ,vaan saan luettua paikalliset sekä maailman pääuutiset hitusen myöhässä ja minulle sopivissa annoksissa mukavasti rapisevasta, tabloib-kokoisesta lehdestä.

En voi valitettavasti lopettaa sotia, enkä pelastaa maailman kaikkia nälkäänäkeviä, en sairaita enkä orpoja. Mutta, negatiivisuuden vastapainoksi voin etsiä hyvää ja ruokkia toivonkipinää ihmisten viisastumisesta.  Tänä päivänä hyviä ja positiivisia uutisia ovat olleet:
kotimaista mansikkaa myydään edelleen, pahimmat järvien levävuodet jo takana sillä sinileväkukintojen määrä ei ole kasvanut viimeiseen 20 vuoteen, hurrr-jat ale-myynnit jatkuvat ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on saatu hankerahaa 500 miljoona. Hyvä uutinen oli myös se, että suomalainen, kolikoista tehty leijona oli päässyt Guinnesin ennätysten kirjaan =) Hyvä me!!

Hyviä uutisia siis löytyy kun vaan jaksaa niitä etsiä =)

Somen sijaan suosittelen päiväunia riippukeinussa =) 

Kuin viimeistä kesäpäivää

Viikko alkaa olla lopuillaan ja sääennusteiden mukaan myös helteet päättyvät. Olen päässyt keveään lomafiilikseen ja kierrellyt kotikaupungin kulmia kuin turistina ikään. Hienoja paikkoja ja kulttuuria löytyy ihan läheltä kun vaan saa ajoiksi lähteä niitä katsomaan =)

Ensimmäisenä kuvia Sinkkolasta jossa kilit, kanat, kanit, possut ja nauta viettävät kesää keskellä kaupunkia. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Päivisin maatilalle pääsee ilmaiseksi nauttimaan maalaismiljööstä ja iltaisin alueelle pääsee kesäteatterin asiakkaana nauttimaan huimista lastenteatteriesityksistä. Ainutlaatuinen elämyspaikka lapsiperheille, jonka toivoisi säilyvän myös tulevina vuosina.

Pelarkuut navetan ikkunalla

Päärakennuksessa kesäkahvio

Hellepäivänä vain sitkeä kilipukki jaksoi tepastella omassa aitauksessaan. Muut eläimet pysyivät visusti varjoisissa paikoissa siestalla.

Kaupungin taidemuseossa on esillä "tyttöenergiaa" ja sieltä löytää mm. raumalaisen Kerttu Horilan patsaat.

Kaupunkiin on perustettu  vuonna 2015 ruusupuisto. Kävin siellä tänään ensimmäistä kertaa. Ruusut olivat vielä aika vaatimattoman kokoisia ja kukinta vähäistä. Puisto on varmasti hieno, kunhan ruusut pääsevät kasvamaan isommiksi. Kuivuus oli vaivannut myös ruusupuistoa ja nurmikko oli helteessä paahtunut ruskeaksi. Puistosta löytyi kuitenkin näyttävä Leijona-patsas josta postauksen viimeinen kuva=)

Ja kotikaupunkini on tietenkin Joensuu jos se ei ole tullut jo jostain tekstistäni ilmi =)

Keltainen

Lomatunnelmissa ollaan vaikka miehen kesäloma jo päättyikin ja hän aloitti arkisen aherruksen toimistolla. Arjen luksusta on ollut tänä aamuna se, että sain kerätä omalta pihalta marjat tuorepuuron päälle ja syödä aamupalaa terassilla perheen koiruuden pitäessä aktiivisesti seuraa (aktiivisuus tarkoittaa sitä, että hän kerjäsi herkeämättä ruokaa vieressäni ja aina välillä kävi haistelemassa terassin vierellä ilmeisesti pihalla asustavan siilin kulkureittejä ja kirmasi muuten vaan nurmikolla...).

Aamupalan jälkeen kurvasimme autolla lähilammelle uimaan ja sen jälkeen onkin ollut mukavaa viettää aikaa ilmalämpöpumpun viilentämissä sisätiloissa. Ulkona jatkuu hurja helle josta en aio valittaa lainkaan. Ehdin tarttua kameraan ja valitsin tämän päivän väriksi keltaisen =). Keltaista siis, olkaa hyvä =)

Jättipoimulehden kukinta on lähes limen värinen

Tämä karkulainen on niin kaunis että aion siirtää sen kukkapenkkiin. Pietaryrtti kukkii kauniisti mutta haju on erikoinen. Hänen paikkansa löytynee pian takapihan mäestä.

Kehäkukka valtasi kasvilavan kylväytymällä viime vuoden pudonneista kukista. Lavan reunaan mahtui onneksi vielä pieni rivi porkkanaa =) Kehäkukka on syötävä mutta rehellisesti sanoen en ole sitä vielä rohjennut maistaa...

Suurennos suikeroalpin maanpintaa myötä menevästä kukinnosta.

Saarenmaan (valssi?)

Siis pyöritä, lennätä pellavapäätä 
Kun silmissä leikkivät säkenet lyö 
Niin kaunista muuall`ei löytyä  saata 
Kuin Saarenmaan nurmien kesäinen yö...

(Georg ots/Saarenmaan valssi)

Juu, tämmössii kesäbiisejä tällä kertaa minulla korvamatona =) Pitäisikö olla huolissaan, no ei, tai ehkä, miten sen nyt ottaa =) Lapsena eli silloin joskus kultaisella 80-luvulla tämä jyhkeä kappale kuului useammankin kerran radiosta ja se olikin niitä ensimmäisiä asioita joita Saarenmaasta tuli mieleen kun mietin tulevaa kesälomareissua. Saarenmaalla ei onneksi tällä viikolla kuulunut Georg Ots:ia vaan katukahvilassa ja hotellin aamupalasalissa soi kevyt jazz (siis sellainen kuuntelijaystävällinen hissimusa). Saarenmaa oli kaikenkaikkiaan positiivinen yllätys. Paikkana Tallinaa eksoottisempi ja mutta todella kaunis ja rauhallinen saari, jossa pääsi kuulemaan hiljaisuutta ja merenpauhua matkaamalla joko kävellen tai autolla rantaan.

Saarenmaa oli kotoisa ja mukavan väljä kesälomakohde lapsiperheelle. Majoituimme Kuressaareen ja liikuimme kaupungin ulkopuolella omalla autolla. Kuressaaren piispanlinna oli vaikuttava ja kouluikäisten lasten kanssa helppokulkuinen käyntikohde.

Ja saaren eteläkärjessä sijaitseva Säären majakka oli hieno retkikohde.

Hieno kesälomapaikka jonne voisi matkustaa vielä uudelleen =)