Hyvää Joulua

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Joulu on ihan ovella ja on aika hiljentyä vuoden kauneimpaan juhlaan.

Tämä joulu on taas erilainen ja ihan omanlaisensa. Viettämämme perhejoulut ovat olleet ihania ja samalla myös hurjan rankkoja. Menneisiin jouluihin on mahtunut järisyttäviä onnen tunteita lasten ollessa ihan pienen pieniä, on ollut vaipparallia, kuumeilua ja huonosti nukuttuja öitä, on ollut tonttujen jälkien etsimistä pihateiltä, joulusiivousten puurtamista ja hermojen menetystä (marttyyrin kehän kirkastusta kun saa yksin tehdä kaiken..), on ollut haikeutta ja luopumista oman äidin muuttaessa hoitokotiin ja toisaalta ääretöntä kiitollisuutta kaikista rakkaista.

Tänä vuonna joulutunnelman etsimisessä on mennyt tavallista enemmän aikaa.  Joululaulujen laulaminen tunnelmallisessa puukirkossa ei vielä avannut "joulumaata" eikä piparin tuoksu virittänyt joulufiilikseen.

Tänään ajaessani (yksin) lumituiskussa maalta kaupunkiin ja autoradion soittaessa jouluradiota aloin huomaamattani laulaa, täysin palkein, Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu- kappaletta ja jouluinen tunnelma suorastaan iski tajuntaan =) Ihana rauha valtasi mielen ja kiire kaikkosi. Joulu on tässä ja nyt. Okei, joulusuklaat unohtuivat ostamatta, taatelikakku jäi tekemättä ja pakastettu saunavasta puuttuu jouusaunasta. Mutta, luulen että kaikki muu menee hyvin =) Ja reipas mieheni kipaisi lähikauppaan suklaata ostamaan niin kukaan ei jäänyt ilman suklaatia =) Rauhaa ja rakkautta kaikille joulun viettäjille =)

Joulupöydän kruunu lienee paikallisen Nikolai Jäätelön valmistama jäätelökakku 

Keittiön jouluverhoina Vallilan "Rauma-kappa". Ihanan punaista =)

Pikantti yksityiskohta vasemmalla: oma sääasema =)

Joulukalenteri marraskuun lopussa ennen pussien avaamista

Ja vielä lopuksi viisaita sanoja nuorimman lapsukaisen suusta. Olimme kuusenhakureissulla metsässä ja ihastelin lumisia puita. Samalla harmittelin sitä, kun olin unohtanut kameran kotiin ja en saanut ikuistettua minun mielestäni niin satumaisen kaunista metsämaisemaa (olisi ollut niin kiva liittää se tähän blogiin =) ). Lapseni totesi: "Äiti, sinun pitää nyt vaan tuijottaa niitä puita niin kauan että muistat miltä ne näyttää. Et tarvii siihen kameraa...".  Ja kyllä, minä pysähdyin ja tuijotin... Kuusenhaku  kesti tavallista pidempään mutta ehdimme keskustella hyviä keskusteluja lapsen kanssa ennen kuin palasimme sisälle lämmittelemään.

Voi kun sataisi jo lunta

Voi kun sataisi jo lunta... Tänään on ollut onneksi pientä pakkasta ja maa on jäässä. Pimeys on kuitenkin jotain ihan hurjaa ja toivoisinkin jo niin hartaasti lunta. Valkea maa olisi niin paljon VALKEAMPAA kuin tämä lumettomuuden aiheuttama synkkä tummuus. Mutta, lunta odotellessa olen virittänyt kuusen sekä tuijan havuja kuistien koristeeksi. Ensimmäinen joulukuusi on myös saapunut olohuoneeseen.

Pikkuinen kuusi olohuoneen pöydällä

Vallaton havukranssi leikkimökin kuistilla

Leikkimökin kuistille voisi mahtua vielä jotain ihanaa ja jouluista...

Hyvää loppuviikkoa kaikille =)

Smakardia smakardia

Pitkästä aikaa täällä =) Isänpäivä on  mennyt ja jouluinen "hömpötys" saa alkaa =) Olen aina pitänyt joulua ihan parhaimpana juhlana. Omien lasten syntymän jälkeen jouluun valmistautuminen on saanut vielä suuremman merkityksen elämässäni ja joka vuosi, aina marraskuusta lähtien, olen suorastaan "hurahtanut" jouluisiin asioihin ja kaikkeen, mikä liittyy jouluun.

Itse joulu on monesti aika stressaava, sillä se on täynnä juhlan valmistelua ja touhua.  Uskallankin jo tunnustaa että joulussa on parasta siihen valmistautuminen, jouluherkkujen suunnittelu, kodin koristelu, joulukorttien lähettäminen, läheisten muistaminen ja hyvän mielen jakaminen.

Tänä aamuna juttelin perheen nuorimman lapsosen kanssa joulusta. Kyselin, joko hän on kirjoittanut joulupukille. Selvisi, että pukille on kirjoitettu jo kaksi kirjettä ja vielä kolmas on ilmeisesti tulossa. Syy moiseen on se, että on kuulemma niin vaikeaa päättää, mitä pukilta voisi toivoa lahjaksi. Lapsukaiselle on annettu ohje, että lahjoja toivoessa ei saa olla ahne vaan lahjatoivelista pitää olla maltillinen. Tämä maltillisuudessa pysyminen on  siis se ongelmallinen asia ja siksi kirjeitä on niin monta. On kuulemma niin vaikeaa päättää mikä lahjatoive olisi se kaikista mieleisin...

Oma fiilis joulun suhteen on ollut vähän samanlainen kuin lapsellanikin -on niin vaikeaa päättää, mihin joulun valmistelussa keskittyy. Oma lahjatoivelista on hyvin lyhyt ja lapseni mielestä tosi tylsä. Toivon tänäkin vuonna lahjaksi villasukkia ja suklaata ja riidatonta joulua (äidin kestotoive kinasteleville tenaville). Päänvaivaa sen sijaan aiheuttaa joulukoristeiden määrä ja laatu sekä tämän joulun väri. Olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt vähentämään kodin tavaramäärää ja keskittyä ajatukseen " less is more" .Tänäkään vuonna rönsyilevä mieleni ei tahdo taipua minimalistiseen ja maltilliseen joulun valmisteluun vaan "more is less" tuntuu yhä kotoisammalta vaihtoehdolta =)

Joulun värin valinta täysin valkeasta, kauniin sinisen kautta nyt smaragdin vihreään saattaa vielä ennen joulua muuttua. Värikylläinen joulu olkoon se "joulun väri" =)

Ja sitä ihanaa smaragdin vihreää. Tänään paikallisen Prisman alesta tarttui mukaan uusi Mariskooli.

Ja vähän muutakin vihreää. Vihreä kaktuskuvioinen kerniliina tulee kesäkäyttöön mökille.

Hyvää alkanutta viikonloppua!! Ja jouluihmisille vinkkinä: jouluradio on jo aalloilla =)

Metsässä

Viikonloppuna sää suosi ulkoilua ja tutustuimme Elovaaran ulkoilualueeseen. Tämä paikka oli tuttu, sillä ajamme alueen ohi lähes viikottain mutta emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet luontopoluilla saakka. Maasto oli todella mäkinen, joten kävellessä sai hyvät ylämäkitreenit =)

Joskus asiat ovat meitä liian lähellä tai muuten liian tuttuja jotta osaisimme nähdä niiden kauneuden ja  arvon.

Reitin varrella oli kaksi laavupaikkaa ja ainakin ensimmäinen laavu oli hyvin hoidettu ja polttopuita oli riittävästi. Myöhään syksyllä patikoidessa voi nauttia "ötökkävapaasta" ulkoilusta ja lehdettömien puiden takia maisemat avautuvat pitkälle. Tänne voisi tulla vielä uudestaan.

Koivikon kauniit rungot

Ja mäkien lisäksi reitin varrelta löytyi kaksi lampea joista ensimmäinen oli jo soistunut lähes umpeen.

Eväsmakkaraa odotellessa voi nauttia maisemista =)

Hyvää alkanutta viikkoa =)

Kannattaako odottaa

Tällä viikolla olen pohtinut kysymystä: kannattaako aina odottaa (vai pitääkö toimia heti).

Tällä viikolla lämmitin takkaa ja tuskailin jälleen kerran takkavälineiden puuttumista. Hiilihanko olisi ollut niin tarpeellinen mutta ilman sitä, hiipuvaa tulta ei voinut kohentaa. Muutimme taloon 10 vuotta sitten ja emme hankkineet takkavälineitä, koska ajattelimme, että todennäköisesti saamme ystäviltä tai sukulaisilta esim. K-raudan välinesarjan tuparilahjaksi (tai jopa useammat sarjat kun kyseeessä oli perheen ensimmäinen omakotitalo ja uusi takka). Suolaa, leipää ja vieraskirja taisi tulla lahjana mutta sitä hiilihankoa ei. Toki olimme iloisia kaikista ihanista muistamisista mutta oletus hiilihangon saamisesti jäi ns. päälle ja hanko on vielä edelleenkin ostamatta...

Toinen asia joka mieltäni on askarruttanut on kateus ja ilkeys. Kannattaako odottaa, että ilkeämielinen ja kateellinen kanssaihminen muuttuu äkillisesti (simsalabim)  kiltiksi ja ystävälliseksi ja iloitsee kanssasi onnistumisista ja tukee sekä kannustaa haasteissa. Tämä on todella hyvä kysymys ja olen kallistunut siihen johtopäätökseen, että ei kannata odottaa muuttumista ellei kanssaihmisesi saa lotossa jättipottia ja muuta Bahamalle tai  hänelle tehdään täydellinen lobotomia.

Kolmas odottamiseen liittyvä asia liittyy parisuhteessa elämiseen. Kannattaako odottaa, että 18 vuoden harjoittelun jälkeen puolisosi osaa lukea ajatuksesi ja  poimia tajunnanvirrastasi ne oikeat ja oleelliset asiat, jotka koskevat yhteistä ajankäyttöä mm. lomapäivinä tai  lahjatoiveita.

Oikeita vastauksia miettiessä voi valita vaihtoehtoja vanhoista viisauksista kuten: hyvää kannattaa aina odottaa, odottajan aika on pitkä tai kun lehmät lentää.  On ehkä toimittava ja jätettävä odotukset sikseen.

Ja sitten kuviin. Omatekoisen kookosjogurtin valmistumista kannattaa malttaa odottaa =)

Omatekoinen kookosjogurtti

1 tölkki kookosmaitoa
1 paketti kookoskermaa
3-4 maitohappobakteerikapselia avattuna

Makeutetaan käymisen jälkeen hunajalla tai vaniljasokerilla

Kaikki ainekset sekoitetaan ja kaadetaan puhtaaseen lasipurkkiin (keitetty lasipurkki) ja peitetään puhtaalla harsolla tai suodatinpussilla. Jätetään käymään huoneenlämpöön 24-48 h. Tämän jälkeen jogurtti makeutetaan ja siirretään kylmään. Nautitaan marjojen tai hedelmien kanssa. Voit käyttää pelkästään kookoskermaa ja käyttää sitä 2 pakettia eli noin 4 dl.

Ja lisäys edelliseen

Ja lisäys edelliseen tekstiin. Siis IRL (olen oppinut tämän lyhenteen meidän fiksuilta ja viisailta koululaisilta ja nyt oli pakko päästä sitä käyttämään minunkin...) ja tällä viittaan lyhenteeseen "in real life" elikkä "oikeessa elämässä" flunssan sairastaminen lomalla on ihan sanonko mistä... Mutta, koska haluan olla positiivinen ja "iloita vaikka sydän märkänisi" niin paljastan erään seikan joka sai minun vointini paranemaan ainakin hetkellisesti. Pääsin paikalliseen Carlsonin alemyyntiin ja mukaan tarttui Muumi-mukeja, Muumi-seinämaalia sekä Finlaysonin käsipyyhkeitä.

Flunssalääkkeenä shoppailu on aika lyhytkestoinen eikä paranna itse tautia  mutta mieltä virkistävä vaikutus on kyllä havaittavissa vielä useamman päivän ajan. Muumi-sisustusmaali on minulle ihan uusi tuttavuus. Maali tulee nuorimman lapsukaisen huoneeseen ja tarkoituksena on maalata yksi seinistä perusvalkeaksi. Mutta, ennen maalausurakkaa nautimme lisää inkivääriteetä, c-vitamiinia ja lepäilemme flunssaa pois. Hyvää alkanutta viikkoa =)

Syyslomalla

Syysflunssan kourissa syyslomalla - väistämättä tulee tunne että tämä on koettu joskus aikaisemminkin... Positiivista on se, että nyt on todellakin aikaa potea ihan rauhassa. Ja kun lapsiperheessä  joku sairastuu, niin voi olettaa, että on tiedossa useamman päivän tai useamman viikon sairasteluputki kun jokainen vuorollaan niiskuttaa ja kröhii.

Lomatunnelmiin voi (flunssasta huolimatta) päästä tämän videon voimin. Aurinkoa ja reipasta menoa myös meille, joilta puuttuu menolippu etelään. Letkeät tanssimuuvit Espanjasta, olkaa hyvä =)

Omaa ja lainattua

Päivä on auennut aurinkoisena ja kuulaana. Pakkasyö on tehnyt puutarhaan hienoa taidetta. Minulla on ensimmäinen vapaapäivä keskellä viikkoa ja jääkaapin ovessa on ollut pitkä "to do"-lista tälle päivälle. Aamuinen kävelylenkki koiran kanssa on kuitenkin saanut minut priorisoimaan päivän tehtäviä -kauniista syyspäivästä kannattaa nauttia ja säilöä syksyn herkkää kauneutta talven varalle. Kaivoin siis kameran esille ja huushollin siivouksen sijaan kuvasin huurteista pihaa. 

Tänä aamuna minua on aktiivisesti muistutettu myös leikin ja huumorin merkityksestä =) Lasten ollessa koulussa, perheen koiruus on pitänyt huolta siitä, että olen muistanut leikkiä hänen kanssaan. Arkena tämäkin asia jää vähemmälle huomiolle ja kiireessä luppiksen kanssa tehdään vain ne pakolliset hoitotoimet ja pikaiset rapsutukset. Mutta, voiko tätä  vilpitöntä pyyntöä ohittaa...

Ja luppiksen suosikkia "vetoleikkiä" aamukahvin jälkeen =) Kumpi on meistä vahvin...

Ja sitten siihen lainattuun...Tänään lisäsin omiin blogisuosikkeihin   "Kotiporstuan". Käykäähän kurkkaamassa hienon syyskoristeen tekoa =) Alla oleva kuva on lainattu sieltä. Kivoja kuvia.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille =)

Epistä

Siis, tänään kirjoitan keski-ikäisyyden kiroista. Tällä viikolla pidin perinteiset kotikutsut, jossa esiteltiin Oriflametuotteita. Ilta oli mukavan kepeä ja saimme testailla tyttöporukalla ihonhoitoon liittyviä tuotteita ja kuulla asiaa ihonhoidosta ja käyttäjäkokemuksia kosmetiikasta. Kertakaikkiaan kiva ilta, kiitos kaikille osallisille, tytöille =)

Kutsuilla sain päivittää omaa kosmetiikkavarastoani ja ihan uusia "must" -ihonhoitotuotteita tulikin tilattua lisää. Puhun siis jo kosmetiikkavarastosta, sillä kaappini pursuavat jos jonkinlaisia purkkeja ja purnukoita, joilla olisi tarkoitus ehostaa ulkoista olemustani.

Tutkaillessani omaa peilikuvaani nyt tarkemmin huomasin uusia ikääntymisen merkkejä. Okei, luonnollisesti ikääntyminen kuuluu asiaan kun saa elinpäiviä lisää. Ja oikeasti, nyt 40+ vuotiaana olen kiitollinen siitä, että olen ylipäänsä hengissä. Mutta, turhamaisuus iskee välillä päälle kuin hyöky(tai kuuma)aalto ja tyytymättömyys valtaa mielen. Mutta, missä on sukupuolten välinen tasa-arvo, kun puhutaan ulkoisista ikääntymisen merkeistä. Miksi on niin, että naiset vanhenevat ja vastaavan ikäiset miehet, he vaan kypsyvät ja ikääntyvät charmikkaasti.... Siis ihan epistä!!

Kosmetiikkatuotteiden määräkin sen jo kertoo: omistan lukuisia tuotteita, joilla taistellaan ikääntymisen merkkejä vastaan ja armas aviomieheni omistaa tasan tarkkaan kolme tuotetta joilla hän ehostaa itseään. Paljastan tässä ne mieheni omistamat tuotteet eli partahöylä, all over-suihkusaippua ja dödö. Oma tuotevarastoni on huomattavasti laajempi ja sen inventointiin ei tässä riitä kirjoitustila.

Aamuisin sukupuolten epätasa-arvon huomaa parhaiten. Kun herään ja olen tehnyt aamutoimet, aloitan ehostautumisen. Ensin kasvot pestään tai kuten nyt opin meikkikutsujen myötä, puhdistetaan kasvovedellä, joka elvyttää ihoa (ei siis välttämättä  kannata pestä vedellä jotta kasvot eivät kuivu liikaa). Tämän jälkeen minun kuuluisi laittaa kosteusvoide, joka kiinteyttää. Voiteen jälkeen seerumi, joka kirkastaa kasvot ja hidastaa ikääntymistä. Sitten vuorossa värivoide, joka peittää ihon pienet ja isot virheet ja valokynällä valoisuutta&hohtoa juonteisiin (rypyt piiloon).

Värivoiteen jälkeen meikin voi kiinnittää puuterilla, jossa on timanttipölyä. Puuteri tuo hehkua jo niin elottomaan ja jo vähän roikkuvaankin ihoon. Huulipuna puolestaan piristää kasvojen ilmettä ja kulmien värjäys kohottaa väsynyttä katsetta. Ripsiväri syventää ja tehostaa silmien väriä. Luomivärien kanssa voi pelata niin, että roikkuvat silmäluomet häipyvät ja silmät näyttävät suuremmilta (banaani-varjostus lienee kaikille tuttu). Jos edessä on rankka päivä, voi meikin kiinnittää vielä suihkeella, joka takaa ettei mikään paikka naaman ehostuksesta valu kesken päivän kiireiden. Ja tämä oli siis minun henkilökohtainen ehostusohjelmani jota minun tulisi noudattaa, jotta voisin lähteä pirteänä päivän haasteisiin ja itsevarmana "ihmisten ilmoille".

Ja mitä tekee armaani. Aamukahvin ja hammaspesun jälkeen hän on siisti& huoliteltu ja valmis päivän haasteisiin.

Ryppyvoiteet ja seerumit &tehotipat ovat luku sinänsä. Niitä minulta löytyy aikas monta, sillä ensimmäiset ryppyvoiteet on hankittu jo kaikenvaralta, ennen varsinaista rypistymistä... Silmänympärysvoiteet ovat myös yksi "must-juttu". Ja mikä on mieheni vastaveto -hän kasvattaa koko parran. Eipä näy rypyt ja juonteet eikä ihon pienet virheet. Ja ne pienet rypyt silmien ympärillä (jotka jäävät parran ulkopuolelle) ovat vain pikantti lisä miehekkääseen habitukseen.

Juu, mikä tässä postauksessa on siis "se juttu". Mitä tästä voi oppia.  Minun ratkaisuni on ollut hyvin yksinkertainen; jätän suurentavat meikkipeilit kauppaan ja silmälasit yöpöydälle. Ikänäkö on joskus siunaus tässä välillä niin turhamaisessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa.

Toinen ratkaisu löytyköön niistä kaikista ihanista purkeista ja purnukoista (turhakkeista?) ,joiden parantavaa (kohottavaa& kiinteyttävää& kaunistavaa) sisältöä toiveikkaana taputtelen ja tupsuttelen kasvoihini ja joilla vahvistan naisellista itsetuntoani.

Ja sitten ne tämän päivän kuvat, jotka eivät taaskaan liity mitenkään tekstiin. Ulkona on ihana auringonpaiste ja vuodenaikaan nähden lämmintä. Orvokit ja asterit kukkivat ennätyksellisen hyvin lämpimän syksyn johdosta. Orvokeilla on jo kolmas kukintakierros menossa. Kaunista sunnuntaita =)

Pyykkietikka

Tänään haluan mainita pyykkietikan =) Aikaisemmassa postauksessa tuossa taannoin kirjoitin mikrokuituliinan merkityksestä ja tänään haluan julistaa pyykkietikan ihanuutta. Olen lukenut pyykkietikasta jo lukuisia blogikirjoituksia ja joka kirjoituksessa etikkaa ylistettiin puhtaan pyykin takeena. Nyt siis kirjoitan omakohtaisesta kokemuksesta.

Pyykkietikan ohjeita löytyy netistä ja ihania valmiita tuotteita on markkinoilla jo monenmoisia. Tämä etikka löytyi niinkin arkisesta kaupasta kuin paikallisesta PuuIlosta. Olen nyt käyttänyt etikkaa huuhteluaineen sijaan joka koneellisessa ja testannut pyykkietikkaa yleispuhdistusaineena siivouksessa. Ja täytyy sanoa että etikka on ihan huippu tuote!! Etikan haju häviää pyykistä ja pinnoista kuivumisen aikana. Aikaisemmin tuskailin, sillä lukuisista pesuista huolimatta joihinkin tekstiileihin jäi ikävä haju mutta nyt pyykkietikalla tunkkainen haju häviää tyysti niin pyyhkeistä kuin vaatteistakin. Ihan huippu juttu!

Yleispesuaineena etikka on myös mainio. Ja mikä parasta -kemikaalien määrä siivouksessa vähenee kun voi käyttää samaa ainetta siivouksessa ja huuhteluaineena. Hajuallergisena huomaan myös miten paljon helpompaa on hengittää kun kodissa ei leijaile vahvastu hajustetut siivousaineet. Raikasta pyykkipäivää !!! Ja hyvää viikonloppua!!

Kuulas valo

Tänään on ollut ihan mahtava auringonpaiste. Lomapäivä kului leipoessa ja siivotessa, mutta iltapäivällä ehdin kuvaamaan takapihan pergolaa, jossa valo leikki sitruunaköynnöksen ja villiviinien lehdillä. Ihana, kuulas vihreä sirtuunaköynnös sai vastavärikseen punertuneen villiviinin. Oli ihan pakko kuvata =)

Join iltapäiväkahvit mukavasti lämmenneellä terassilla. Tänään kokeilin taas uutta omppupiirakkareseptiä ja täytyy sanoa että kylläpä tuli hyvää piirakkaa. Tänään leivotun piirakan salaisuus oli epäilemättä piirakan runsas voin määrä. Omenat poimin piirakkaan mahdottomasti hedelmää tuottaneesta Paratiisiomenapuusta. Ja ohjetta muokkasin taas "oman maun mukkaan" =)

Omppupiirakka, pellillinen (gluteeniton ja laktoositon )

400g laktoositonta voita
2 dl sokeria
1dl fariinisokeria
6 dl s-ryhmän gluteenitonta jauhoseosta tai 5 dl glut.jauhoseosta + 1,5 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
1,5 dl maitoa tai kermaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
6 -8 omenaa viipaleina
pinnalle kanelisokeria ja fariinisokeria oman maun mukkaan

Pehmeä voi ja sokeri sekoitetaan. Lisätään jauhot joihin on sekoitettu vaniliinisokeri. Taikinasta otetaan noin 2 dl sivuun murumaista päällystä varten. Pohjataikinaan lisätään munat, maito, leivinjauhe ja sekoitetaan puuhaarukalla tasaiseksi. Pohjataikina levitetään paperilla vuoratulle uunipellille. Lisätään omenaviipaleet ja kanelisokeri sekä fariinisokeri sirotellaan pinnalle.

Päällystä varten sivuun otettuun taikinaan lisäsin vielä ylimääräisiä kaurahiutaleita, jotta muruseoksesta tuli todella murumaista. Kaurahiutaleita meni noin desi. Murumainen seos ripotellaan piirakan pinnalle. Paistetaan 200 asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi eli noin 20-30 min. Paistoaika riippuu taikinan paksuudesta.

Viimeisenä kuva Kuopion Rauhalahdesta. Tämä kaunis puistoalue sijaitsee Rauhalahden kylpylän naapurissa, kotieläinpuistossa. Olen aina pitänyt puista ja metsistä ja nauttinut metsässä samoilusta. Tänä syksynä pääsin aloittamaan Green care-kurssin ja tämä kuva muistuttakoon metsän ja luonnon hyvää tekevästä voimasta. Tänään suosittelen siis hyvää tekevää hengittelyä metsässä tai  puistossa =) Kirpeän kuulasta viikkoa kaikille =)

Omput

Tänään on ollut vielä niin mukavan lämmintä, että ajatus tulevasta syksystä ja talvesta tuntuu ihan epäreilulle ja ahdistavalle. En muista, olisinko koskaan hinkunut veneilemään syyskuussa. No, tänään pääsin päiväksi vesille ja nautin siitä kyllä tosi paljon.

Ankeita aavistuksia pimeästä syksystä karkoitin leipomalla omenapiirakkaa. Sain hyvän piirakkaohjeen työtoverilta ja tänään tuunasin ohjetta kaapista löytyviin tarvikkeisiin sopivaksi.

Ensimmäistä kertaa satoa tuottaa pihan pieni puu, Sokeri Miron.

Omenapuut ovat tuottaneet satoa ja piirakkaan käytin omenoita sekä pakastepuolukoita. Olen tykästynyt käyttämään leivonnassa omenan kanssa puolukkaa. Tässäpä ohje, jota käytin tänään:

Omenanainen puolukkapiirakka

250g laktoositonta voita
3½-4 dl sokeria
4 munaa
6 dl s-ryhmän gluteenitonta jauhoseosta (sisältää kauraa, riisiä ja perunaa)
2 tl leivinjauhetta
1 dl vettä

täyte:
5-6 omenaa lohkoina
2 dl sokeria
ripaus kanelia
sitruunamehua

murutaikina:
3 dl isoja kaurahiutaleita
100 g laktoositonta voita
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
½ dl sokeria
½ dl fariinisokeria

Puolukkaa 1-2 dl maun mukaan.

Pohjataikinassa ensin vatkataan pehmeä voi ja sokeri. Siihen lisätään munat yksitellen. Jauhot joissa leivinjauhe sekoitetaan joukkoon ja viimeisenä vesi.

Täytteeksi kiehautetaan omenalohkot sitruunamehun ja sokerin ja kanelin kanssa. Pohjataikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan täytteen kanssa 200 asteessa noin 15 min.

Murutaikina ja pakastepuolukat levitetään esipaistetun piirakan päälle ja jatketaan paistamista 20 min. Valmis piirakka on kauniin ruskeaa. Tarjoa lisänä vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta. Tähän kuvaan en ehtinyt vaniljakastiketta laittaa, oli niin mahdottoman hyvää ilmankin =)

Maukasta viikonloppua kaikille =) ja antaa sen syksyn tulla sillä syksy tuo tullessaan myös punaiset puolukat ja säilöttävät sienet =) 

Kypsyy, ei kypsy

Flunssaa potiessa on aikaa seikkailla blogien maailmassa. Hienoja blogeja on valtavasti -tänään olen ollut erityisen kiinnostunut puutarhaa käsittelevistä kirjoituksista. Haave omasta kasvihuoneesta on yhä olemassa ja olen etsinyt kuvia kasvihuoneen perustuksista. Voisiko perustan tekemisessä välttää isoja maan kaivamisia ja tehdä perustukset vähän kevyemmin... Kasvihuoneen perustaminen terassin päälle lienee yksi vaihtoehto. Pitänee vielä tutkailla asiaa tarkemmin.

Tänään en ole jaksanut kuvailla puutarhassa ja siksi kaivelinkin puhelimesta muutaman päivän takaisen otoksen tomaateista. Kuvassa pensastomaatteja sekä pienen pieni keltainen kirsikkatomaatti. Tomaattiallergisena olen siedättänyt itseäni ja napsinut kypsiä tomaatteja sitä mukaa kun niitä on kypsynyt. Jos ja kun rakkaudella kasvatetut tomaatit kypsyvät niin tätä vauhtia allergiani on siedätetty tänä syksynä olemattomiin =)

Maukasta elokuun viimeistä viikkoa!!

Helteinen elokuu

Olen niin mahdottoman kiitollinen näistä lämpimistä ja välillä jopa helteisistä elokuun päivistä. Ihana lämpö tuntuu jalanpohjissa kun kuljen paljain jaloin nurmikolla ja lämmin tuuli hellii ihoa. Muutamana päivänä olen toki manaillut mielessäni näitä mahdottomia helteitä kun olen saanut hikoilla töissä ja nestehukka on jyskyttänyt ikävänä päänsärkynä.

Mutta, kaikesta huolimatta, näitä päiviä tulee NIIN ikävä kun säät kylmenee ja päivät pimenee. Voi kun tätä lämpöä ja valoa saisi säilöttyä tölkkiin ja ankeina syyspäivinä ottaa "huikat" kesätuulesta ja auringon lämmöstä.

Sinipiikkiputki kukkii elokuussa ja perhoset sekä muut pörriäiset tykkäävät 

Näihin elokuun päiviin on mahtunut paljon mukavia juttuja. Veneretket järvelle ovat olleet ihan huippuja. Järveltä on löytynyt hienoja retkikohteita, pieniä saaria, joista Metsähallitus on ystävällisesti pitänyt huolta. Tikansaari on yksi näistä saarista, joissa on todella siisti grillikatos sekä ulkovessa. Plussana oli tietenkin hiekkaranta ja upea kallio.

Majakka kallioisella saarella

Lämpö on tehnyt minut myös todella laiskaksi. Pihan kitkeminen ja muu hoito on jäänyt kylmempiin päiviin. Omat perunat on hoitamattomuudestaan huolimatta tehneet satoa. Siemenperunoina käytin kaupan perunoita jotka olivat jääneet jääkaappiin itämään. Lajike on siis arvoitus. Istutin perunat rakennuspaljuun ja mullan sekaan lisäsin kompostimultaa ja vähän kanankakkarakeita. Olin ihan täpinöissäni kun sain syödä omia perunoita =) YES!!

Hempeää pastillia -siankärsämö ja salkoruusu samassa penkissä. 

Kesäistä elokuuta kaikille =)

Vastaisku

Tänä aamuna mietin vastaiskua maailman pahuutta vastaan =) Juu, aika kova juttu se maailman pahuus ja sen vastavoiman etsiminen yhdelle naisihmiselle mutta ehkä näin kauniina kesäpäivänä haaste ei tunnu niin isolta ja loputtomalta, kuin äkikseltään voisi ajatella.

Viime vuosina vain raflaavat huonot uutiset ovat täyttäneet median. Kun toisella puolella maailmaa tapahtuu jotain kamalaa (esim. sota, terrori-iskut, maanvyöry, kuivuus, nälänhätä, ebola, superbakteeri, hain hyökkäys,  pakolaisveneen kaatuminen, maailman hukkuminen muoviin jne.) niin voin seurata tapahtumia lähes reaaliajassa täällä susirajalla, omassa pienessä elämässäni, ja ahdistua uutistulvan alla. Apua!!

Jalkapalloilijan äitinä, kesän pysäyttävin uutinen oli thaimaalaisten poikien jääminen jumiin luolaan.  Hurjan pelastusoperaation seuraaminen meni henkilökohtaisella "huoli -ja murheasteikolla" kaiken muun yli. Onneksi jalkapallopojat pelastuivat ja "vain" yksi pelastajista kuoli. Jalkapallopojat ja heidän valmentajansa saavat jatkossa oleskeluluvan sekä luultavasti myös rahaa ruokaan ja uusiin jalkapalloihin mahdollisen elokuvasopimuksen myötä.

Pelastusoperaation jälkeen olen rajoittanut uutistulvan seuraamista netissä ja palannut "paperille painetun sanan ääreen" eli luen uutiseni aamulla ilmestyvästä sanomalehdestä. Ja täytyy sanoa, että tämä ratkaisu on todella vapauttavaa. Kesällä alkanut some-tauko on ollut myös ihan mahdottoman hyvä ratkaisu  akuutisti puhjenneeseen some-raivoon. Nyt aikani ei mene netissä tuoreimpien uutisten metsästykseen ,vaan saan luettua paikalliset sekä maailman pääuutiset hitusen myöhässä ja minulle sopivissa annoksissa mukavasti rapisevasta, tabloib-kokoisesta lehdestä.

En voi valitettavasti lopettaa sotia, enkä pelastaa maailman kaikkia nälkäänäkeviä, en sairaita enkä orpoja. Mutta, negatiivisuuden vastapainoksi voin etsiä hyvää ja ruokkia toivonkipinää ihmisten viisastumisesta.  Tänä päivänä hyviä ja positiivisia uutisia ovat olleet:
kotimaista mansikkaa myydään edelleen, pahimmat järvien levävuodet jo takana sillä sinileväkukintojen määrä ei ole kasvanut viimeiseen 20 vuoteen, hurrr-jat ale-myynnit jatkuvat ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on saatu hankerahaa 500 miljoona. Hyvä uutinen oli myös se, että suomalainen, kolikoista tehty leijona oli päässyt Guinnesin ennätysten kirjaan =) Hyvä me!!

Hyviä uutisia siis löytyy kun vaan jaksaa niitä etsiä =)

Somen sijaan suosittelen päiväunia riippukeinussa =) 

Kuin viimeistä kesäpäivää

Viikko alkaa olla lopuillaan ja sääennusteiden mukaan myös helteet päättyvät. Olen päässyt keveään lomafiilikseen ja kierrellyt kotikaupungin kulmia kuin turistina ikään. Hienoja paikkoja ja kulttuuria löytyy ihan läheltä kun vaan saa ajoiksi lähteä niitä katsomaan =)

Ensimmäisenä kuvia Sinkkolasta jossa kilit, kanat, kanit, possut ja nauta viettävät kesää keskellä kaupunkia. Paikka on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Päivisin maatilalle pääsee ilmaiseksi nauttimaan maalaismiljööstä ja iltaisin alueelle pääsee kesäteatterin asiakkaana nauttimaan huimista lastenteatteriesityksistä. Ainutlaatuinen elämyspaikka lapsiperheille, jonka toivoisi säilyvän myös tulevina vuosina.

Pelarkuut navetan ikkunalla

Päärakennuksessa kesäkahvio

Hellepäivänä vain sitkeä kilipukki jaksoi tepastella omassa aitauksessaan. Muut eläimet pysyivät visusti varjoisissa paikoissa siestalla.

Kaupungin taidemuseossa on esillä "tyttöenergiaa" ja sieltä löytää mm. raumalaisen Kerttu Horilan patsaat.

Kaupunkiin on perustettu  vuonna 2015 ruusupuisto. Kävin siellä tänään ensimmäistä kertaa. Ruusut olivat vielä aika vaatimattoman kokoisia ja kukinta vähäistä. Puisto on varmasti hieno, kunhan ruusut pääsevät kasvamaan isommiksi. Kuivuus oli vaivannut myös ruusupuistoa ja nurmikko oli helteessä paahtunut ruskeaksi. Puistosta löytyi kuitenkin näyttävä Leijona-patsas josta postauksen viimeinen kuva=)

Ja kotikaupunkini on tietenkin Joensuu jos se ei ole tullut jo jostain tekstistäni ilmi =)