Rappioromantiikka on vallannut omakotitalon puutarhan. Otsikossa puhutaan Tsehovilaisesta puutarhasta, mutta totuus lienee se, että pihalta puuttuvat pitsiverhot, vanhat omenapuut ja kukkiva niitty. Pihamme on päässyt lievästi villiintymään ja puutarhan yleisilme on vallattoman huoleton (joku voisi ajatella, että hoitamaton).
Puutarhan hoitaminen on jäänyt minimiin ja suunnitellut muutostyöt ja tuunaamiset ovat vaihtuneet ruukkukasvien kasteluun. Sairastuin vakavasti ja puuhakkaat kesäpäivät ovat vaihtuneet pitkään jatkuvaan potemiseen. Oma työpanos pihan suhteen on jäänyt perheen ohjeistamiseen kastelujen suhteen ja pihalla hissukseen liikkumiseen. Tänään vointi oli taas hyvä ja pääsin kuvaamaan kasveja.
Mutta, pihan kevyet hoitotyöt ovat olleet plussaa pörriäisten ja perhosten viihtymiselle. Tänä kesänä pihalla on nähty perhosia, mehiläisiä ja amppareita runsaasti. Omenapuusta on tullut perhosbaari ja sinipiikkiputkissa on havaittavissa ruuhkaa pörriäisten lennellessä kukasta kukkaan.
Ihanat pelarkuut jaksavat kukkia ja vaikka kuivuus on vienyt osan perennoista, niin sitkeimmät sissit kukkivat runsaasti. Näitä sissejä näyttävät olevan liljat ja sinipiikkiputki.
Olen yrittänyt keksiä joka päivästä jotain hyvää. Tänään se on ollut helppoa kun aurinko on paistanut ja olen saanut tarttua kameraan ja kuvata.
