Pakkanen on paukkunut lähes koko maassa ja meillä lauhempina päivinä on tupruttanut lunta ihan reippaasti. Maassa on valkoista puuterilunta ja maisemat ovat mukavan talviset. Pakkaspäivän innoittamana jäädytimme koristeita kakkuvuokiin. Tuli aika kivoja =)
Meillä on talvi ja pakkasta!! JIHUU!! Aurinko on näyttäytynyt parina päivänä ja pakkasta jopa reilut viisi astetta. YES. Pieni pakkanen on niin paljon mukavampaa, kuin kylmä vesi-tai räntäsade. Lunta on satanut sen verran, että maa on peittynyt hentoiseen lumipeitoon. Ihana kuura peittää talventörröttäjät.
Kasvihuoneen laitto jouluiseen asuun on vielä vaiheessa... Puutarhatonttu muutti talveksi ansariin. Siellä hän odottaa kiltisti joulun tuloa =)
Toivotaan lisää valkoista lunta. Hyvää alkanutta viikkoa!!
Edellisen postauksen jälkeen kynnys jatkaa blogin päivitystä on ollut yllättävän ellei suorastaan jäätävän korkea. Aiheita, joista voisin kirjoittaa on monia ja valinta kepeän ja raskaan välillä on ollut vaikeaa.
Arjessa oma sairaus on tehnyt minusta potilaan ja perheen tekemisiä määrittävät aktiivisten syöpähoitojen aikataulut. Onneksi perheen arkeen mahtuu muutakin kuin syöpä. On peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen yhteishaun lähestyminen, vanhempainillat, perheen nuorimman harrastus, varusmiespalvelusta suorittavan nuoren lomat, omat opinnot, lähestyvä joulu ja paljon muuta.
Huolen ja pelon lisäksi ilmassa on toiveikkuutta, rakkautta, myötätuntoa, sinnikkyyttä ja tsemppausta. Elämä jatkuu ja arki luo turvaa epävarmuuden keskellä. Kannustavat sanat kantavat huonojen hetkien yli. Kyllä tästä selvitään.
Eilen perheen nuorimmainen kyseli meiltä vanhemmilta joululahjatoiveita. Kysymys olikin vaikea. Tänä jouluna haluaisin täyttää kaikki lasten toiveet raskaan vuoden vastapainoksi. Lapsilta pyydettyjen lahjalistojen mukaan, joululahjoja toivotaan tänä jouluna erityisen vähän. Listalta löytyi suklaata, villasukkia ja lahjakortti vaateliikkeeseen. Aika maltillista siis.
Omat lahjatoiveet eivät löydy kaupan hyllyltä. Toivon terveyttä kaikille sekä hyvää ruokahalua (allekirjoittaneella se on välillä hukassa). Huolestuttaa jo ajatus, että herkullinen jouluruoka ei tänä jouluna lääkehoidon vuoksi maistuisikaan.
Mutta, tämän joulun väri... Se on nyt päätetty perheen nuorimmaisen kanssa. Se ei ole musta eikä harmaa vaan punainen, vihreä sekä valkoinen. Kuvissa ihania, vihreitä havuja sekä tämän syksyn suosikkilehti, Kodin Pellervo.
Syksy vaihtuu pian talveksi. Huomenna on marraskuun ensimmäinen päivä. Elämän yllätyksellisyys on tänä vuonna tullut selväksi monella tavoin. Tällä viikolla saimme taas muistutuksen siitä, ettei elämää voi hallita. Sain suru-uutisen hyvän ystävän äkillisestä kuolemasta.
Olo on vieläkin epätodellinen ja tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Surun keskellä lohtua tuo ajatus siitä, että viimeinen viestittely ystävän kanssa päättyi hyviin tunnelmiin. Hän oli onnellinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kaikki oli hyvin.
Luonnossa syksy on kuoleman aikaa. Tai näin se ainakin näyttäytyy meille, jotka synkkänä (?) katsomme ikkunasta näkyvää harmaata ja pimeää maisemaa. Mutta, syksy on myös valmistautumista lepoon ja uuden syntymään.
Pyhäinpäivä eli vainajien muistopäivä on vasta ensi viikolla, mutta haluan sytyttää kynttilän ystävän muistolle tänään. Sanat eivät tahdo riittää. Kiitos kaikesta, ystäväni.
Olen aina ollut jonkinlainen runotyttö. Ikää tosin alkaa olla jo puoli vuosisataa, mutta sisäinen runotyttö löytyy yhä. Saima Harmaja on edelleen ykkössuosikki, mutta Heli Laaksonen tulee hyvänä kakkosena. He edustavat runoilijoina hieman eri genrejä, mutta jokin heidän runoissaan sykähdyttää.
Toissa viikolla posti toi ihanan yllätyksen. Sain terveisiä Turun kirjamessuilta. Puolisoni äiti muisti, että fanitan Heliä, ja sain Helin uuden kirjan nimmareilla varustettuna. Kiitos ja kumarrus tästä! Kirjassa on minulle pitkäksi aikaa lukemista, sillä itäsuomalaisena läntiset murteet vaativat hieman paneutumista. Kirjassa on puolet käännösrunoja, jotka on kirjoitettu yleiskielellä. Kirja on kahden eri aikaan eläneen runoilijan vuoropuhelu. Heli Laaksosen ja latvialaisen Aleksands Caksin runot vuorottelevat ja lopussa Helin loppulitviikit.
Kirjan runoissa on yllättäen aika tummia sävyjä, mutta Helin tyyliin pirskahtavasti. Kannattaa siis vilkaista tarkemmin! Ja kirjan seurana voi nauttia suklaasta, meditoiden =)
Sohvan vetäessä puoleensa kuin magneetti, pötköttelen ihanassa, uudessa divaanisohvassa villasukat jalassa, viltin alla. Sohva on sijoitettu mukavasti tv-huoneeseen, jossa ovat kaikki tarvittavat media-ja sometuslaitteet. Myös lukuisat neulelankaa sisältävät korit, laatikot, myssäkät ja nyssäkät löytyvät sohvan viereisestä kaapista, käsien ulottuvilta. Koska perheen äitinä haluan tietää reaaliajassa, mitä talossa tapahtuu, olen ns. kuulolla. Eteiseen avautuvasta tv-huoneesta on kantava ääniyhteys keittiöön, olohuoneeseen sekä tarvittaessa nuoriso-osastoon, yläkertaan. Ainoa haitta sohvan sijainnissa on puuttuva näköyhteys ulko-oveen. Tämä haitta korostuu iltapäivisin, jolloin eteisessä saattaa olla ns. Rush hour eli ruuhka-aika koululaisten palattua kotiin. Sohvalta nouseminen ja aktiivinen siirtyminen paikasta toiseen voi olla ylivoimaisen vaikeaa ja jatkuva huhuili, "kuka siellä", alkaa jo kyllästyttää ja jopa käheyttää ääntä. Olenkin ehdottanut puolisolle, että asentaisimme eteiseen raumalaiset juorupeilit.
Raumalla ja muissakin rannikkokaupungeissa ympäristön tarkkailuun on osattu paneutua jo ammoisina aikoina, ennen kuin ilmiö on saanut napakan muodon # naapurikyttäys #stalkkaus#. Asioita on tehty Ruotsin malliin tässäkin, sillä talon ikkunapieliin asennetut peilit ovat kulkeutuneet kauppalaivojen mukana jo1800-luvulla Tukholmasta.
Ikkunan pieliin on siis asennuttu kaksi peiliä, joten näkyvyys näillä "turvakameroilla" on ollut taattu kahteen suuntaan. Kuria ja järjestystä on voitu valvoa huomaamattomasti sisältä käsin. Ikkunassa stalkkaavat, iäkkäämmät ja ilmeisesti jo vähän raihnaiset, käsitöitä värkkäävät rouvat, ovat voineet pitää kurittomia lapsia ja laiskoja apulaisia silmällä. Kätevää, etten sanoisi.
Eli, jos kotimme pääsisi (ei siis ihan lähiaikoina odotettavissa, mutta ehkä perheen äidin höttöisissä, pumpulin pehmeissä sisutushaaveissa...) tv-sarjaan "Suomen kauneimmat kodit", punaisen maton paikka olisi ehdottomasti tv-huoneessa, divaanisohvan edessä. Ja syy valintaan olisi selvä myös talossa vieraileville toimittajille, paikka on mitä parhain perheen hermo- ja komentokeskukselle =)
Kuten aina ennenkin, blogin teksti ja kuvat eivät välttämättä vastaa sisällöltään toisiaan. Tänään halusin näyttää teille kotikaupunkini kauneutta. Punaisen maton paikka voisi olla joen rannalla, josta avautuu pala kaunista (city)karjalaa.
 |
| Sillalla havaittavissa paikallisjuna Lieksasta |
 |
| Kaupungintalon torni näkyy kauas joelle. Sirkkalan tehtaan vieressä nököttää punainen venevaja. Kaunista. |
Tänään on ollut aivan mahtava syyssää =) Voimakas tuuli lennättää keltaisia puun lehtiä, vettä vihmoo harmaalta taivaalta ja ruskan värit loistavat kaiken harmauden keskellä kuin lämpimät soihdut. Olenko siis muuttunut syysihmiseksi? Todennäköisesti en. Syksy on ollut ankein vuodenaika ja kevätihmisenä olen kokenut syksyisin suunnatonta ahdistusta ja alakuloa syksyn sateiden alettua.
Tänä vuonna asiat ovat toisin, kun vaihteleva terveydentila pitää minua ajoittain sohvan pohjalla lepäämässä ja päivittäinen ulkoilu ei aina ole itsestäänselvyys. Tänään pääsin lähimetsään nauttimaan raikkaasta syyspäivästä koiruuden kanssa. Ihanat ruskan värit ja tuulen humina puissa taltuttivat levottoman mielen, jälleen kerran. Värikästä syyspäivää myös sinulle =)
Ensimmäiset kylmät aamut ovat yllättäneet ja saaneet kaivamaan pipot ja hanskat kesän jälkeen esille. Koululaisten asustepolitiikka noudattaa joka syksy samaa kaavaa. Vanhempien kehoitukset laittaa pipo ja hanskat sekä lämmintä päälle, kaikuvat "kuuroille korville". Muutaman aamun jälkeen, kun lapset palaavat kotiin kylmien sormien ja kylmettyneiden korvien kanssa, alkaa myös pipojen ja hanskojen käyttö kiinnostaa =)
Omalta kohdalta pipojen käyttö tullut osaksi arkea, sillä lääkehoitojen myötä menetän hiukseni joksikin aikaa. Olen siis surffaillut netissä ja tutkaillut monipuolisia pipomarkkinoita. Kotimaisia pipon tekijöitä on yllättävän paljon ja uusia, ihania kuoseja kankaissa on runsaasti.
Tänään lähetin puolisoni ( netistä kopioidun kuvan kanssa) Sampsukan myymälään, josta sain kuvan pipon.
Sampsukan myymälät löytyvät Joensuusta ja Nastolasta ja netistä löytyy kiva nettikauppa. Ja tämä ei ole maksettu mainos =) En edelleenkään tee kaupallista yhteistyötä yritysten kanssa vaan postauksessa mainitut tuotteet ovat omia valintoja, joista haluan kertoa.
Mukavaa syyskuun alkua =)
Pihan pienet auringot eli auringonkukat kukkivat parhaillaan. Esikasvatin kahta lajiketta, joista toinen on matalakasvuinen ja haaroittuva ja toinen perinteinen korkea. Kuvat matalasta lajikkeesta, jonka virallista nimeä en löydä tähän postaukseen.
Tänään nautitaan aurinkoisesta elokuun päivästä =)
Törmäsin somessa minulle uuteen kangaskuosiin, joka sykähdytti hauskalla, syksyisellä printillä.
Kyseessä on Vilpolan Peikonpoika-kuosi, jota on saatavissa vihreänä, ruskeana ja sinisenä. Yritys nimeltä Vilpola on perustettu 2013 Akaassa ja yritys suunnittelee ja ompelee tuotteet Suomessa. Kankaat painetaan Baltiasssa.
Rappioromantiikka on vallannut omakotitalon puutarhan. Otsikossa puhutaan Tsehovilaisesta puutarhasta, mutta totuus lienee se, että pihalta puuttuvat pitsiverhot, vanhat omenapuut ja kukkiva niitty. Pihamme on päässyt lievästi villiintymään ja puutarhan yleisilme on vallattoman huoleton (joku voisi ajatella, että hoitamaton).
Puutarhan hoitaminen on jäänyt minimiin ja suunnitellut muutostyöt ja tuunaamiset ovat vaihtuneet ruukkukasvien kasteluun. Sairastuin vakavasti ja puuhakkaat kesäpäivät ovat vaihtuneet pitkään jatkuvaan potemiseen. Oma työpanos pihan suhteen on jäänyt perheen ohjeistamiseen kastelujen suhteen ja pihalla hissukseen liikkumiseen. Tänään vointi oli taas hyvä ja pääsin kuvaamaan kasveja.
Mutta, pihan kevyet hoitotyöt ovat olleet plussaa pörriäisten ja perhosten viihtymiselle. Tänä kesänä pihalla on nähty perhosia, mehiläisiä ja amppareita runsaasti. Omenapuusta on tullut perhosbaari ja sinipiikkiputkissa on havaittavissa ruuhkaa pörriäisten lennellessä kukasta kukkaan.
Ihanat pelarkuut jaksavat kukkia ja vaikka kuivuus on vienyt osan perennoista, niin sitkeimmät sissit kukkivat runsaasti. Näitä sissejä näyttävät olevan liljat ja sinipiikkiputki.
Olen yrittänyt keksiä joka päivästä jotain hyvää. Tänään se on ollut helppoa kun aurinko on paistanut ja olen saanut tarttua kameraan ja kuvata.
Kukkalaatikkoon toukokuun lopulla kylvetty perhoskukka on kaunis. Kirjoperhoskukkaa sanotaan myös " köyhänmiehen orkideaksi". Helppohoitoinen ja kaunis kesäkukka kukkii kauniisti heinäkuussa. Tykkään =)
Puutarhassa kukkii tällä hetkellä pionit tai oikeastaan yksi ainoa pioni (kolme muuta ovat ottaneet nokkiinsa jostain ja eivät kuki...), alpit, ukonhattu, pihajasmike, poimulehdet ja malvikit. Mansikat kypsyvät ennätysvauhtia ja hunajamarja tekee uskomattoman paljon marjaa, vaikka taimi on istutettu viime kesänä.
Olen ehdottomasti puutarhaterapian tarpeessa, sillä tänä kesänä elämä on tuonut yllättäen eteen paljon surua ja huolta. Luonnossa liikkuminen (luontohoiva) ja puutarhassa oleskelu ovat ylivoimaisesti parhaat levottoman sielun rauhoittajat. On tieteellisesti tutkittu, kuinka jo luontokuvien katselu rauhoittaa mieltä ja luo hyvää oloa.
Tässä siis minun terapiahuoneeni ja terapeuttini.
 |
| Ukonhattu |
 |
| Harmaamalvikki |
 |
| Pioni, Sarah Bernhart, maailman kaunein kukka |
 |
| Krassi |
 |
| Tarha-alpi |
 |
| Samettiruusu, Vanilla F1 |
Aurinkoa ja lämpöä ja riittänyt tänäänkin. Tänä vuonna juhannusta on vietetty kotona ja nautittu herkkuja takapihalla. Kukat on kerätty omalta pihalta ja hauskoissa naamaruukuissa jättipoimulehteä ja ruohosipulia. Juhannussauna kuuluu vielä asiaan. Hyvää juhannusta kaikille!
Kukkia ei voi olla koskaan liikaa... Tänä kesänä en ole osannut päättää kesäkukkien pääväriä, joten meillä on edesmennyttä Tyyne-mummoa lainaten, "vähän kutakin lajia"...
 |
| Raidalliset petuniat amppelissa |
 |
| Englantilainen pelargoni (jalopelargoni) on uusi tuttavuus |
Pelakuut tai pelargoniat pitävät auringosta, mullan kuivahtamisesta kasteluiden välillä sekä lannoituksesta. Petuniat ovat myös aurinkoisen paikan kasveja ja kaipaavat runsasta lannoitusta sekä kuivien kukkien nyppimistä. Pihan aurinkoisinta paikkaa siis etsimään...
Ihana aurinko hellii tänään koulunsa päättäviä ja tuo valoa tähän juhlapäivään. Poikkeusolot rajoittavat vielä juhlintaa ja paikkakunnasta riipppuen, säädökset ohjeistavat juhlatilaisuuksien ohjelmaa sekä juhlavieraiden määrää.
Perheemme esikoinen saa tänään valkolakin paikallisella pesäpalloareenalla. Koska tilaisuus pidetään ulkona, juhlissa saa laulaa ja juhlavieraita saa tulla enemmän kuin yksi. Varsinaisen juhlinnan olemme siirtäneet myöhempään ajankohtaan ja toiveissa on, että voimme pitää oikeat juhlat turvallisesti, ilman maskeja. Tänään päättyy yksi aikakausi nuoren elämässä ja uusi sivu avautuu. Tervetuloa, avara maailma ja uudet seikkailut!
