Joulun odotus alkaa nyt

Posti toimitti  tällä viikolla netistä tilatun ihanan kirjauutuuden: Kaunein joulu -ideoita& sisustusvinkkejä joulukotiin. Kirjan on toimittanut Ilona Pietiläinen. Kirjasta voi käydä katsomassa makupaloja Ilonan blogista: Valkoinen puutalokoti (löytyy blogilistastani) . Tästä tunnelmallisesta kirjasta on hyvä aloittaa joulun odotus =)

Viikonloppuna aamukahviseurana oli uusin Maalla-lehti, jossa oli syksyisiä tee itse-puuhaideoita sekä ihanan persoonallisia," ei niin sliipattuja" koteja. Juu, ja kun mökillä oltiin niin aamupalana voi hyvinkin olla vain kahvia ja rahkapullaa =) nam! 

Kiireettömän aamukahvin lisäksi arkeen toi luksusta H&B Home:lta ostetut Lexingtonin käsipyyhkeet. Kodin tekstiilien uusiminen on tullut taas ajankohtaiseksi ja olenkin tykästynyt näihin ihanan pehmeisiin pyyhkeisiin, joissa mielestäni hinta/laatusuhde on kohdillaan ja värit ovat ihanan raikkaat.

Ja pyyhkeiden mukana tuli Lexingtonin uusi kuvasto, josta hain inspiraatiota kodin värimaailman muutokseen. Haaveissa olisi keittiöremontti tai ainakin keittiön kaapinovien  uusiminen... Mutta, näihin tunnelmiin tänään... Hyvää alkavaa viikkoa!!!

Paratiisiomenapuu

Kulunut viikonloppu on ollut hikinen mutta nii-in palkitseva =) Torstaina saimme kuormallisen soraa ja sitä onkin sitten lapioitu kahden ihmisen voimin pihamaalle. Blogipäivityksen otsikko olisi voinut hyvinkin olla Suo, kuokka ja Jussi -sanontaa muunnellen: Sora, lapio ja emäntä mutta koska jutun päätähtenä on omenapuu niin olkoon otsikkona "Paratiisiomenapuu".

Syyskuun pihakasvien yllättäjä on ollut kiistattomasti pieni ja hento omenapuu, joka on tehnyt ihan valtavasti kauniita, punervia omenoita. Puu hankittiin nelisen vuotta sitten paikallisen K-raudan pihamyymälästä. Siellä hän nojaili yksinään jo tyhjentyneeseen myyntipöytään. Oli jo syyskuun loppu ja päivät koleita. Yksi omenapuu odotti yhä ostajaansa. Hintaa hänellä oli enää 5 euroa. Ja minähän hänet sieltä bongasin ja mukaani otin kun sain niin halvalla =) 

Omenapuu isutettiin aurinkoiselle paikalle ja hänelle annettiin vettä sekä tuoretta multaa. Tuli talvi ja rusakot. Eräänä aamuna huomasin kauhukseni, että puput olivat yön tunteina napsineet omenapuun hennosta latvasta puolet pois. IIKK. Oletimme, että pieni, hento puu ei tästä koskaan enää toipuisi. Mutta, lupasimme hänelle toipumiseen aikaa ja pidimme peukkuja pystyssä, että hän vahvistuisi ja jatkaisi kasvuaan. 

Tänä keväänä pieni puu ilahdutti runsaalla kukinnolla. Ja eilen maistoimme ensimmäiset omenat. Googletin puun lajin ja selvisi että pieni puu on Paratiisiomenapuu. 

Pihalla kasvavat auringonkukat yllättivät myös kasvullaan (vaikka auringonkukan siemenpussissa oli mainittu kasvin korkeus, en tapani mukaan sitä rohjennut uskoa...). Nämä kukat huitelevat kolmen metrin korkeudessa, siksi tämä taivasta kohti suuntaava kuvakulma =) Aurinkoista viikonvaihdetta!!

Viikon saldo

Työviikko onnellisesti takana ja talo on siivottu pölyistä ja koiruuden karvoista. Lapset ovat saaneet avata omat namipussit. Viikon odotettu karkkipäivä on koittanut. On aika rauhoittua ja sytyttää kynttilät. 

Kynttilöiden valoa tuijotellessa tein mielessäni koontia kuluneesta viikosta. Jotkut meistä muistavat  listata joka päivä asioita, joista ovat kiitollisia juuri sillä hetkellä. Kiireisenä perheenäitinä teen koosteen nyt useammalta päivältä. Listaani kuuluu asioita, joista olen kiitollinen sekä niistä arjen oivalluksista, joista olen oppinut (?) jotain uutta viikon aikana... 

Viikon saldo:

• Pidä huolta pienistä. Tänä iltana autoin naapurin pientä poikaa etsimään vakavasti sairasta isosiskoa. Perheen vanhemmat eivät olleet kotona ja pikkuveljellä oli huoli sisarestaan johon ei saatu puhelimella yhteyttä. Etsimme siskoa yhdessä leikkipuistosta ja onneksi hän löytyi lasten vinkkien avulla lähitalosta hyvässä kunnossa... Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin tänään... 
• Joka päivä voi olla pullapäivä. Kauppoihin on tullut hyvä valikoima gluteenitonta ja laktoositonta pullaa, josta herkkä vatsakin tykkää. Nam!! 
• Koiraperheeseen ei kannata ostaa pitkänukkaista mattoa... Ei huva, ei huva, ainakaan siivouspäivänä...
• Anna hyvän kiertää. Kierrätä/lahjoita pieneksi jääneet vaatteet ja ylimääräiset lelut ja lastentarvikkeet. Minulle tarpeeton voi olla jollekin toiselle tosi tarpeellinen.
• Laulaminen ei ole vaikeaa eikä ryppyotsaista puuhaa. Perheen nuorimmainen keksii laulun, aiheesta kuin aiheesta. Virkistävää vaihtelua radiosta tulevalle tylsälle jumputukselle =) 
• Nukkuminen on ihana asia, jota voisi harrastaa enemmän (varsinkin harmaina sadepäivinä). 
• Kiitos ja anteeksi ovat hyviä sanoja. Niitä voi käyttää ihan reilusti, ei ne siitä kulu...

Ja se kiitollisuus; olen kyllä kiitollinen ihan kaikesta. Näihin tunnelmiin...

Herkkuja italiasta. Ehkä vielä parempaa kuin se pulla =)

Sieniä sieniä

Viikonloppu oli jälleen ihan liian lyhyt kaikkeen siihen, mitä olisin halunnut tehdä ja mistä ehdin jo niin valtavasti innostua =) Pääsimme nimittäin käymään mökkimaisemissa ja samoilemaan metsässä. Ja siellähän niitä oli -ihan hurjasti kypsää, punaista puolukkaa ja laaja valikoima erilaisia sieniä ... Juu, valtakunnan kuuluisin sienien puolestapuhuja Saimi Hoyerkin olisi jäänyt toiseksi jos olisimme olleet kilpasilla sieni-intoilusta ja puiden halailusta =) Niin kivaa siellä metsässä oli =)

Kehoitankin siis kaikkia kanssaihmisiä: menkää ihmiset metsään. Siellä lepää mieli ja tuomisina voi olla ämpärillinen huipputerveellistä superfoodia (pari vuotta sitten sitä kutsuttiin vielä nimellä puolukka tai mustikka...) ja kaikki "foodit" vielä ihan ilmaiseksi... Tai sitten sienikirjan tai jonkun jo ennästään muitakin sieniä kuin kärpässienen tunnistavan henkilön kanssa keräämään niitä sieniä !!! 

Reipasta syyskuun viikkoa!

Karvalaukku on hyvä ruokasieni keittämisen jälkeen

Ihan(an) syksyistä

Tänään huomasin ensimmäiset syksyn merkit pihan lehtipuissa... Pihlaja alkaa punertaa ja koivuissa on jo hivenen keltaista. Sää puolestaan on ollut vaihteleva, sillä saman päivän aikana on ollut kylmää&koleaa, pilvistä, aurinkoista&lämmintä sekä iltapäivään mahtui myös reippaita sadekuuroja... Nyt paistaa aurinko ja syksyinen sää on parhaimmillaan -pientä tuulta ja lähestulkoon t-paitakeliä =)

Lapset odottavat jo joulua. Myös talven kaipuuta on ilmassa. Yritin jo vähän toppuutella innokkainta joulun odottajaa näyttämällä kalenterista montako kuukautta pitää vielä odottaa joulupukkia  ja kertomalla että lumiukkojakaan ei (toivon mukaan ainakaan) vielä ensi viikolla tehdä. Innokkuus ei ota vielä laantuakseen. Aloin siis jo itsekin ajatella, että nyt on hyvä aika aloittaa joulun valmistelut keräämällä puolukkaa jouluaaton jälkiruokaa varten ja kerätä luonnosta sammalta ja varpuja joulukoristeisiin =) 

No, niin... Enempää innostumatta on ehkä vielä paikallaan harjoittaa joitakin mindfulness- harjoituksia ja keskittyä hetkeen.  Siis tähän ihanaan, aurinkoiseen ja lämpimään syysiltaan. Kaunista syyskuun alkua kaikille =) 

Luumupuun ainokainen hedelmä tänä vuonna

Herkät ja hempeät -silkkikukat kukkivat parhaillaan etupihan penkissä