Montako yötä jouluun?

 Marraskuu on puolessa välissä ja ajatukset karkaavat jo jouluun. Tänään luin Ylen sivuilta, kuinka joulupukki on ottanut aikaan sopivan digiloikan ja aloittanut videopuhelut joulua odottavien pienten ja vähen suurempien lasten kanssa. Ihana idea =) Toki pukilla on tässä myös kaupallinen idea (videopuhelun hinta oli 50-100 euroa), mutta tartun nyt tähän "ei kaupalliseen"... Koronasta huolimatta, joulupukki on ja pysyy ja voi hyvin Joulupukin Kammarissa (löytyy fyysisesti Rovaniemen Napapiiriltä).  Tässäpä olisikin hyvä idea lasten parissa toimiville organisaatioille ja järjestöille, tilata puhelu Joulupukin Kammarille ja nähdä joulupukkia livekuvan kautta... Jokaisella perheellä tuskin on varaa soittaa pukille tuohon hintaan, mutta yhteispuhelu voisi onnistua ja tuoda joulumieltä jokaiselle...

Tänään oman perheen joulumieltä heräteltiin perinteisen joulukortti-kuvauksen merkeissä. Aurinkoinen sää vaikutti kuvauspaikan valintaan ja virittelimme kuvausrekvisiitan terassille. Lumen puuttuessa oli viriteltävä jouluista tunnelmaa tonttuhattujen ja kuusenhavujen avulla. Hauskinta tässä tilanteessa oli se, että innokkain kuvaukseen osallistuja oli tänä vuonna 18-vuotta täyttänyt esikoinen =) Tämä huomio lämmitti erityisesti äidin mieltä -joulun fanitus ja perinteet ovat siirtymässä myös seuraavalle sukupolvelle =)

Ihanaa viikonloppua kaikille=)

Marraskuu

 Hiphei, ollaan jo marraskuussa =) Huomaan, että postauksien sisältö jatkuu samalla linjalla eli postauksilla ei ole mitään yhtenäistä linjaa!  Rönsyilevän luonteeni vuoksi teemat ja tyyli vaihtuvat fiiliksen mukaan. Tänään minun piti kirjoittaa pimeästä vuodenajasta, hämäränhyssystä, villasukista ja kynttilän valosta. Olet mitä syöt-ohjelman innoittamana vaihdoin aiheen lennosta ja kirjoitan omasta sokerilakosta.

Kaikkihan lähti siitä, että ikävien vatsavaivojen jälkeen tein päätöksen karkkilakosta. Tämä oli ehkä elämäni sadas tai jopa tuhannes ponteva päätös lopettaa karkkien syöminen...Olin nääs herkutellut kaksi päivää Halloween-karkeilla ja siitä seurasi armoton överiähky... 

Syömishäiriöitä läheltä seuranneenna (ja luultavasti jonkin asteista syömishäiriötä itsekin poteneena), olen absoluuttisen allerginen laihduttamiselle, bikinikunnolle ja kaiken maailman ihmedieeteille. Päätinkin siis lähestyä tätä omaa karkkilakko-aihetta lempeästi ja maltillisesti (kehomyönteisesti). Överiähkystä selvinneenä, päätin pidättäytyä irtokarkeista ja näkyvästä sokerista jouluun asti. Tarkennuksena siis, näkyvä sokeri on eri asia kuin piilosokeri (naisen logiikkaa) ja sitä on nyt hyvä välttää. Piilosokeri taas on niin hankala aihe, että lopullista päätöstä sen välttämiseen en ole vielä tehnyt. 

Mutta, mottoni mukaan, elämästä tulee nauttia ja pyrkiä kohtuuteen, kaikessa. Irtokarkkilakko koki pienehkön takaiskun jo kahden vuorokauden kuluttua, kun bongasin kaapin päälle unohtuneen kettukarkkilaatikon... Asiaa pohdittuani, arvioin, ettei paperinen kettukarkki ole varsinaisesti irtokarkki ja nautiskelin hyvällä omallatunnolla kaksi karkkia iltapäiväkahvin kera. Kehoani kuunnellen, kaksi kettukarkkia ei ollut lainkaan paha... Ei tullut ähkyä, ei sokeriripulia eikä edes hirveää morkkista.

Kuinka tästä eteenpäin... Irtokarkkilakko pitää ja ensi viikolla voin harkita myös sen piilosokerilakon aloittamista. Kehoa kuunnellen mutta arjesta nauttien, näillä mennään. 

Kuvia tältä päivältä... Ensimmäisen "jouluhavu" löysi paikkansa pikkupöydän päältä. Naamaruukku MadamStoltz:n tuotantoa ja hankittu Sisustusmyymälä Turkoosista.   Hyvää viikonloppua ja Aurinkoista Isänpäivää!!!