Valkeaa ja pehmoista

Tänä aamuna heräsin siihen, että varpaitani paleli. Arvasin, että yöllä pakkanen oli taas kiristynyt. Parempi puoliskoni on ollut vahvasti sitä mieltä, että meidän on osallistuttava säästötalkoisiin ja talon sähköinen lämmitys pidetään minimissä. Toki tämä on taloudellisesti järkevää ja suotavaakin mutta, näin lomapäivänä huonosta ääreisverenkierrosta kärsivä ei osaa arvostaa säästyneitä senttejä vaan ärsyyntyy ja tuntee kokevansa vääryyttä ja kärsimystä aivan turhan takia.

Onneksi pikainen vilkaisu ikkunasta vähensi ärsyyntymisen määrää. Aurinko oli näet noussut pitkästä aikaa taivaalle ja maisemat olivat kuin suoraan talvisesta postikortista. 

Ihanaa valkeaa ja pehmeää lunta oli varissut taivaalta ja auringon säteet kimmelsivät kuurassa kuin pienet timantit. Voiko tässä nyt enää sisällä möksöttää ja kylmyyttä valittaa kun ympärillä on näin kaunista ja puhdasta... Juu, tosin ulkona se vasta kylmää onkin, peräti runsaat -20 astetta. Huopatossut ja villahousut jalkaan siis ja ulos reippailemaan (tai ainakin pikaisesti ulko-oven raosta blogikuvia ottamaan...).

Joulun juhla tulla saa

Joulu,

se on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme

kynttilöiden pieniä liekkejä ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa 

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

-Mika Waltari-

Tontut kurkkii

Tontut muuttivat yläkerran aulan kaappiin asumaan. Muutto tapahtui eräänä yönä, kun mami valvoi ja muu perhe nukkui. Yllätys paljastui vasta aamulla lasten heräillessä arkeen.

Tänä vuonna tonttujen joulukoti on täynnä touhukkaita piippalakkeja. Siellä he (uudet tulokkaat sekä vanhat veteraanit) elävät sovussa ja yhteisymmärryksessä joulua odotellen. Perheen nuorin lapsonen käy päivittäin tervehtimässä kaapin asukkaita ja tonttujen "vartiopaikat" vaihtuvat välillä tiuhaankin tahtiin... Kaappi näytti tänään tältä.

Kaikkiin tonttuihin liittyy jokin mukava muisto tai tarina. Omat joulusuosikit löytyvät lasten tekemistä pallosilmäisistä ja massapallopäisistä tontuista. Kylläpä minulla on taitavia lapsia kun osaavat noin hienoja tonttuja taikoa =) 

Joulumusaa maailmalta

Tämä oli ihan pakko lainata "kaunis pieni elämä"-blogista. Joulun hitti, arvaan...

https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=ifCWN5pJGIE

Joulun väri

Minulle joulun väri on ollut hyvin merkityksellinen asia. Varsinkin viime vuosina, kun olen ehtinyt paneutua värien valintaan ihan uudella intensiivisyydellä (lapset ovat jo  niin isoja, että äidin  aika ei mene vaipanvaihtoon ja vauvan hoitoon vaan  jää aikaa myös erittäin tärkeään "hömppäilyyn"  ).

Värin valinta on itseasiassa pitkällinen prosessi, joka alkaa jo syksyllä. Jouluihmisenä  virittäytyminen joulun tunnelmaan alkaa jo syyskuussa keräilemällä luonnosta materiaaleja mahdollisiin jouluaskarteluihin. Marraskuussa alkaa uusien joululehtien pläräily ja vuosittain vaihtuvien joulutrendien makustelu. 

Väreihin liittyy paljon tuntemuksia ja tunteita sekä tunnetiloja. Kaikki tietävät, että punainen on lämmin, sininen kylmä, vihreä rauhoittaa jne. Vuosi sitten kummeksuin mustaa joulua ja suorastaan rakastuin ah, niin eksoottiseen turkoosiin. Tänä jouluna punainen ja valkoinen ovat olleet lähellä sydäntä vaikka vielä muutama viikko sitten vannoin jään kylmiin väreihin ja haaveilin valkoisesta ja turkoosista Marimekon Lumimarja kankaasta. Juu, joulun väri ei missään nimessä ole siis mikään pysyvä eikä itsestään selvä asia...    

Pitkän fiilistelyn ja blogien ja joululehtien selailun jälkeen olenkin nyt päätynyt siihen, että tänä vuonna värit ovat punainen ja valkoinen, ripauksella raikasta metsän vihreää (heh, sangen yllättävät joulun värit siis !!!). Lasten huoneista saattaa löytyä myös mustaa, sinistä ja pinkkiä... Kierrätysmateriaalit, itsetehty ja tietynlainen kotikutoisuus ovat viime vuosina olleet muodikkaita myös joulukoristeissa. Nämä teemat istuvat hyvin meidänkin perheeseen...

Tässä kuvia meidän joulun väreistä. Keittiön tekstiilit ovat Linumin ja valkoiset paperikoristeet Madamstoltz:n mallistoa... Ja kaikki löytyivät (kaupungin kauneimmasta) sisustusliikkeestä H&B Home:sta...

Joulu saapuu (jokaiselle)

Pimeä kaamos ja alakulo saa väistyä, kun joulun odotus alkaa. Vapaapäivänä sain (vihdosta viimein) ajoiksi käsitellä metsästä (kävin ihan itte) tuotuja havuja sekä koivun oksia. Tekaisin noin niin kun koemielessä uuden kranssin  sekä  koristelin eteistä ja olohuonetta aidoilla havuilla. Kranssin pohjan sidoin rautalangalla koivun oksista ja pohjan päälle sidoin kevyesti muutaman kuusen oksan. Koristeena käytetty sydänkoristeinen paperinaru oli viime jouluinen hankinta sisustusliike Sarustiikasta ja "Tervetuloa"-kyltti löytyi tällä viikolla Pikkuruisesta Puodista.

Olen edelleen aitojen koristeiden kannalla (vaikka nykypäivänä kuusia saakin marketeista kaikissa sateenkaaren väreissä ). Toki muovisilla koristeillakin on paikkansa, jos esimerkiksi perheessä on allergiaa jne. Huonoja puolia näissä aidoissa oksissa lienee neulasten variseminen sekä lämpimässä sisätilassa talvihorroksesta heräävät kaiken maailman pienet "ökkömönkiäiset"... HUH!!

Mutta, mökötys ja masennus loppukoon sillä: Täten Julistan, TÖTTÖLÖÖ, Joulun Odotus Alkakoon!!!

Sokerittomia karkkeja

Harmaan päivän piristykseksi keräsin tänään herkullisia kuvia hollantilaisen PIP STUDION tuotteista. Ihania "karkkivärejä" ja yltiöromanttisia kukkakuvioita. Tässä siis "sokeritonta karkkia" kaikille makeasta pitäville =)  Pip Studion tuotteita löytyy netistä mm. Virkkukoukkusesta sekä Zalandolta.

Alkaisiko aamu pehmeämmin kun aamukahvin voisi nauttiaa näin kauniista kupista?

Nostalgiaa

Sain sisareltani lainaan kaksi Kotiliesi-lehteä. Lehdet olivat vuodelta 1967 eli ihan tuoreista painoksista ei ollutkaan kysymys... Lehdistä löytyi muutamia värikuvina painettuja retrokuvia  sekä  ruokareseptejä mm. "Jälkiruokia sokeritautiselle" (makeutusaineena oli käytetty mystiseltä kuulostavaa Bitsackettia?). 

Miehille mainostettiin istuvia alusvaatteita, Pettereitä, pyykin pesemiseen mainostettiin Surf:ia (Hohtavan puhdasta keittämättä) ja nuoren parin kotiin hankittiin Marimekkoa sekä Oy Wärtsilä AB-Arabian Kilta-sarjaa. Voi mitä nostalgiaa 70-luvulla syntyneelle =)

Oma suosikkini on sivun yläreunan mainos, joka alkaa lauseella:"Jokainen nainen haluaa vaihtelua elämäänsä" . Kukapa olisi heti arvannut, että kyseessä olikin kirjahylly-mainos =) Menisikö mainos läpi tänä päivänä, ehkä ei...

Hyvää sunnuntai-iltaa ja Isänpäivää kaikille!!!

Ja loppuun vielä ylistys röyhelöille (muotivirtaus suoraan Ruotsista !!) =)

Kakkua ja keppostelua

Viikonloppuna tapahtui paljon. Perjantain Halloweenin ohitan tässä postauksessa jo täysin. Juhla meni tänä vuonna pienin ponnisteluin. Koristelimme kodin kaapista löytyneillä edellisvuosien kummitus-, silmämuna-, ym. koristeilla. Naapurien lapset kävivät odotetustu karkki vai kepponen-kiertueella. Onneksi olimme varautuneet ylimääräisillä karkeilla niin vältyimme tänäkin vuonna kepposilta... Halloweenin juhliminen ei vieläkään tunnu luontevalta. Tänäkin vuonna jouduimme pohtimaan, onko juhlapäivä lokakuun viimeinen päivä vai tuttu pyhäinpäivä...

Kepposilta emme toki täysin välttyneet, sillä kodistamme löytyy "kestokeppostelija", Bertta-neiti. Tänä viikonloppuna hän sai ihan uuden lempinimenkin eli Keppos-Kerttu. Koiruus ehti parissa päivässä piilottaa ja kuolata lukuisan määrän hanskoja, villasukkia sekä pyykinpesuaineen pesupalloja. Keppos-Kerttu oli toimissaan nopea sekä todella sitkeä. Koiruus jaksoi toistaa loputtomiin tavaroiden omatoimista etsimistä ja välitöntä väyläämistä  ihanaksi kokemassaan "nappaa minut kiinni-leikissä. "

Keppostelun lisäksi ehdimme juhlistaa viikonloppua kakulla. Tällä kertaa tein pohjan suklaakääretortun ohjeella ja täytin sekä  päällystin sen Dr. Oetkenin suklaisella kakkumoussella johon lisäsin 1,5 dl vaahdotettua kermaa. Koska kakkuun ei tullut hilloa eikä muuta mehuisaa täytettä, niin kostutin kakkua vaniljalla maustetulla maidolla. Koristeena käytin strösseleitä sekä valmis marenkeja. Kiitos kaikille, jotka osallistuivat kakun maistantaan =) Hyvää alkavaa viikkoa!!!

Tähti

Lupasin perheelleni, että tänä vuonna maltan odottaa vielä isänpäivään ja vasta sitten aloittaa perinteisen jouluhössötyksen. Tänään satoi lunta ja oli kylmää. Minun oli jo pakko ostaa jouluglögiä (kun sitä jo  saa kaupoista!!!) ja fiilistellä talvitunnelmaa. 

Selailin jo blogeja "sillä silmällä" ja niinhän siinä kävi, että jouluinen askarteluohje tarttui mukaan. Löysin nimittäin kivan paperitähden ohjeen Pämpän puuhablogista. Laitan linkin tähän tähtivideoon. Ja eikun tähtiä taittelemaan =)

Kyll´ siel oli kaikkee

Pääsin viikon sisällä jo toisen kerran minilomalle ja tällä kertaa Kouvolaan. Kaunis kiitos ystäville, jotka ottivat minut vastaan ja saimme viettää mutkatonta "tyttöjen iltaa"... Aika loppui taas kesken, olisi ollut vielä niin paljon haasteltavaa. Toivottavasti näemme  pian uudestaan.

Seuraavaa tapaamista odotellessa voin muistella hauskaa "maakuntamatkaa" Kouvolan lähiympäristöön ja katsella kuvia Verlan ruukkikylästä. Ihana vanha miljöö, jossa kesällä toimii mm. käsityöläisten työpajoja ja myymälöitä. Verlan ruukkikylä on suojeltu Unescon maailmanperintökohde. Tässä linkki Verlaan: http://www.verla.fi. 

Tänne on päästävä ensi kesänä uudestaan. Näin syksyllä vanhat tehdasrakennukset näyttivät kauniilta mutta aika aavemaisilta tyhjine ikkunoineen. Voin vain kuvitella, miltä alue näyttää kesäisenä päivänä, auringon paistaessa ja pihojen täyttyessä matkaajista ja paikallisista yrittäjistä.

Syysloman fiilikset

Pikainen vierailu Antskun (mie romahan-Antsku) kotikaupunkiin oli tosi onnistunut miniloma koko perheelle. Antskun kantapaikka, Rosso, jäi käymättä mutta muuten syksyinen Imatra tarjosi yllättävän paljon tekemistä aktiiviselle lapsiperheelle. Imatran kylpylä oli kiva paikka ja kaupungin naapurissa sijaitseva Angry Birds Activity Park oli lasten ykkössuosikki...

Imatran kosken lisäksi kaupungista löytyi shoppailijan "karkkitaivas" eli lahjatavarapuoti Virkkukoukkunen. Kaupasta löytyi kaikkea ihanaa pinkkiä, lilaa, pitsiä ja kukkaa... Kauppa löytyy onneksi myös netistä. Puodin pitäjillä on oma nettisivusto sekä blogi, jotka lisään oitis omaan suosikit listaani. 

Näissä kuvissa ei näy Imatran kylpylää vaan Imatran Valtionhotelli... Jälkimmäinen hotelli kun on vaan niin paljon kauniimpi...

Lainattua

Lainaan hauskan videoklipin blogista: Alussa oli Vehkosuo. Tässä Vehkosuon kotiväki lähettää videoterveiset perheen äidille tämän ollessa "bilettämässä" tyttökavereiden kanssa =)


Meillä alkoi kauan odotettu syysloma. Palaan loman tunnelmiin myöhemmin. Hyvää ja leppoisaa syyslomaa!!!!

Rakkautta ensisilmäyksellä

Kun vastaan tulee SE OIKEA, sukat pyörivät jaloissa, sydän tykyttää ylimääräisen lyönnin silkasta onnesta ja kaikki asiat vaan tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Näin kävi viime viikonloppuna, puutarhamyymälässä, lauantai-iltapäivällä kello kaksi. Aurinko paistoi kun katseemme kohtasivat ja se oli menoa se... Siellä taimiston takarivissä hän odotti ostajaansa ja sieltä me hänet toimme, autolla, omaan pikku pihaamme. Löysimme siis ikioman päärynäpuun ( alkuperäisessä suunnitelmassa oli ostaa pari havua mutta näin siinä sitten kävi )!!! 

Tämä lajike on moskovskaja eli pitäisi menestyä myös meidän leveyksillä. Istutin hänet takapihalle ja asensin hänelle ikiomat tukipuut. Nyt jännityksellä seuraamme miten hän jaksaa talven yli ja tuleeko alkukesällä kukkia... Voi maailma...

Omaa puuta en ole ehtinyt kuvaamaan, mutta netistä löytyi tälläinen kuva kyseisestä lajikkeesta...

Tänä syksynä, kun päivät ovat olleet melko leutoja, syysasteri ehtii ainakin osittain kukkia.

Tässä vielä vinkki välipalaksi:  Syksyinen  vitamiinipommi eli marjainen smoothie

0.5 litraa kaurajuomaa
2-3 dl marja-aroniaa tai mustikkaa
puolikas banaani
1.5 -2 dl pakastemansikoita
ripaus sokeria

Aivan sama

Joskus asiat sujuvat hyvin ja joskus asiat eivät kertakaikkisesti suju mitenkään. Aina pitää vaan jaksaa yrittää tehdä parhaansa ja sen pitää vaan riittää. Onneksi eletyt vuodet tuovat uutta näkökulmaa arjen haasteisiin. Henkilökohtaisesti olenkin iloinen siitä, että voin jo välillä ajatella että AIVAN SAMA vaikka:

- Pääsen (tai siis joudun) laulamaan reippaan laulupotpurin kuuluisan ammattilaulajan kuullen ja osaamiseni ja luojan minulle antaman lauluäänen  pitää riittää siinä hetkessä. Samalla ajattelen, että AIVAN SAMA montako virhettä teen (ja lauluni  ei taidakaan raikua nyt ihan puhtaasti)... Nyt laulan minä. 

- Kerron rehellisesti kohtaamalleni päiväkodin ammattikasvattajalle, että tänä(kään) aamuna en saanut "Paras Äiti-palkintoa" kun hermot meni oman jälkikasvun kanssa. Tilitykseni jälkeen ajattelen että AIVAN SAMA mitä minusta äitinä ajatellaan, olinpahan ainakin rehellinen kun kerroin miksi lapsen villasukat unohtuivat kotiin.

- Kehun työtoverini kaunista ja onnistunutta asukokonaisuutta ja huoliteltua ulkonäköä. Samalla huomaan, että oma habitukseni on taas hivenen räjähtäneen oloinen ja asusteet "so last season". Ajattelen kuitenkin että AIVAN SAMA. Sisäinen kauneus säilyy silti vaikka ulkoinen onkin hyvin hyvin piilossa.

- Kotini ei näytä suoraan sisustuslehdestä revityltä. Välillä tämä tosiseikka häiritsee estetiikkaa rakastavaa minään, mutta siihenkin olen ottanut asenteen AIVAN SAMA. Tässä talossa asuu oikea perhe joka elää tätä hetkeä. Tuskinpa edes huippudesing tekisi meistä parempia ihmisiä tai elämästämme hohdokkaampaa. Tärkeintä lienee se mitä me näiden seinien sisälle teemme ja sanomme kuin se miltä asiat ulkoisesti näyttävät.

Juu, ja tähän juttuun liitetyt kuvat eivät liity mitenkään tekstiin. Kuvat ovat tältä päivältä  nuorimmaisen kanssa tehdyltä pyöräretkeltä.