Keski-ikäisyys ei ole oikeastaan kauhean muodikasta, kun media suitsuttaa ikuisen nuoruuden ja energisyyden perään. Aikuisuus ei ole mediaseksikästä. Mutta, olen ajatellut, että keski-ikäisyydessä on oikeasti hyviäkin asioita. Esimerkiksi se, että kun eilen jouduin töiden puolesta heräämään jo klo 4.50 niin tänään, hartaasti odotetulla vapaapäivällä, heräsin myös tosi aikaiseen vaikka olisin vonut nukkua perheen teinin tapaan pitkälle aamupäivään. "Elämä on laiffii " ja 40 ja plusplus vuotiaana sama arkinen päivärytmi jatkuu myös vapaalla.
Koska tänään aurinko paistoi siniseltä taivaalta, niin varhainen herääminen ei harmittanut lainkaan. Pääsin oman personal trainerin kanssa harjoittelemaan polkujuoksua lähimetsään =) Juu, tämä polkujuoksu tarkoittaa pieniä pyrähdyksiä metsäpolulla koiran kanssa.
Oikeasti inhoan liikuntaa ja sitä tunnetta, kun syke alkaa nousta liikkuessa ja alan pelätä että kehoni ei kestä rasitusta vaan sydän pomppaa rinnasta ulos tai jopa pusähtyy... En tiedä mistä moinen ajatus on tullut, mutta tämä tunne liikkumisen epämukavuudesta on ollut seuranani koko elämäni ajan. Toisekseen, en saa liikunnasta oikeastaan minkäänlaista euforista hyvänolon tunnetta. Päinvastoin, kova lihastreeni sattuu seuraavan viikon ajan lihaksiin, luihin ja ytimiin. Tämä johtunee kehoani kalvavasta fibromyalgiasta mutta olipa syy mikä tahansa, niin kova kipu ei motivoi ketään liikkumaan. Tiedän kuitenkin, että liikkuminen tekee minulle hyvää ja siksi "huijaan" itseni liikkumaan mm. koiran lenkityksellä , puutarhatöillä ja työmatkapyöräilyllä. "Oikeaoppinen" kuntosalitreeni saa edelleen jäädä, sillä luotan näihin ilmaisiin hyötyliikunnan keinoihin joita kesän aikaan voin toteuttaa niin paljon kuin itse haluan.
Tänään sain hyvän mielen luonnossa liikkumisesta ja kevyt hikikin tuli, kun kirmailin koiran kanssa metsäpolkuja pitkin =) Ihana alku päivälle =)
