Edellisen postauksen jälkeen kynnys jatkaa blogin päivitystä on ollut yllättävän ellei suorastaan jäätävän korkea. Aiheita, joista voisin kirjoittaa on monia ja valinta kepeän ja raskaan välillä on ollut vaikeaa.
Arjessa oma sairaus on tehnyt minusta potilaan ja perheen tekemisiä määrittävät aktiivisten syöpähoitojen aikataulut. Onneksi perheen arkeen mahtuu muutakin kuin syöpä. On peruskoulun yhdeksäsluokkalaisen yhteishaun lähestyminen, vanhempainillat, perheen nuorimman harrastus, varusmiespalvelusta suorittavan nuoren lomat, omat opinnot, lähestyvä joulu ja paljon muuta.
Huolen ja pelon lisäksi ilmassa on toiveikkuutta, rakkautta, myötätuntoa, sinnikkyyttä ja tsemppausta. Elämä jatkuu ja arki luo turvaa epävarmuuden keskellä. Kannustavat sanat kantavat huonojen hetkien yli. Kyllä tästä selvitään.
Eilen perheen nuorimmainen kyseli meiltä vanhemmilta joululahjatoiveita. Kysymys olikin vaikea. Tänä jouluna haluaisin täyttää kaikki lasten toiveet raskaan vuoden vastapainoksi. Lapsilta pyydettyjen lahjalistojen mukaan, joululahjoja toivotaan tänä jouluna erityisen vähän. Listalta löytyi suklaata, villasukkia ja lahjakortti vaateliikkeeseen. Aika maltillista siis.
Omat lahjatoiveet eivät löydy kaupan hyllyltä. Toivon terveyttä kaikille sekä hyvää ruokahalua (allekirjoittaneella se on välillä hukassa). Huolestuttaa jo ajatus, että herkullinen jouluruoka ei tänä jouluna lääkehoidon vuoksi maistuisikaan.
Mutta, tämän joulun väri... Se on nyt päätetty perheen nuorimmaisen kanssa. Se ei ole musta eikä harmaa vaan punainen, vihreä sekä valkoinen. Kuvissa ihania, vihreitä havuja sekä tämän syksyn suosikkilehti, Kodin Pellervo.
