Aivan sama

Joskus asiat sujuvat hyvin ja joskus asiat eivät kertakaikkisesti suju mitenkään. Aina pitää vaan jaksaa yrittää tehdä parhaansa ja sen pitää vaan riittää. Onneksi eletyt vuodet tuovat uutta näkökulmaa arjen haasteisiin. Henkilökohtaisesti olenkin iloinen siitä, että voin jo välillä ajatella että AIVAN SAMA vaikka:

- Pääsen (tai siis joudun) laulamaan reippaan laulupotpurin kuuluisan ammattilaulajan kuullen ja osaamiseni ja luojan minulle antaman lauluäänen  pitää riittää siinä hetkessä. Samalla ajattelen, että AIVAN SAMA montako virhettä teen (ja lauluni  ei taidakaan raikua nyt ihan puhtaasti)... Nyt laulan minä. 

- Kerron rehellisesti kohtaamalleni päiväkodin ammattikasvattajalle, että tänä(kään) aamuna en saanut "Paras Äiti-palkintoa" kun hermot meni oman jälkikasvun kanssa. Tilitykseni jälkeen ajattelen että AIVAN SAMA mitä minusta äitinä ajatellaan, olinpahan ainakin rehellinen kun kerroin miksi lapsen villasukat unohtuivat kotiin.

- Kehun työtoverini kaunista ja onnistunutta asukokonaisuutta ja huoliteltua ulkonäköä. Samalla huomaan, että oma habitukseni on taas hivenen räjähtäneen oloinen ja asusteet "so last season". Ajattelen kuitenkin että AIVAN SAMA. Sisäinen kauneus säilyy silti vaikka ulkoinen onkin hyvin hyvin piilossa.

- Kotini ei näytä suoraan sisustuslehdestä revityltä. Välillä tämä tosiseikka häiritsee estetiikkaa rakastavaa minään, mutta siihenkin olen ottanut asenteen AIVAN SAMA. Tässä talossa asuu oikea perhe joka elää tätä hetkeä. Tuskinpa edes huippudesing tekisi meistä parempia ihmisiä tai elämästämme hohdokkaampaa. Tärkeintä lienee se mitä me näiden seinien sisälle teemme ja sanomme kuin se miltä asiat ulkoisesti näyttävät.

Juu, ja tähän juttuun liitetyt kuvat eivät liity mitenkään tekstiin. Kuvat ovat tältä päivältä  nuorimmaisen kanssa tehdyltä pyöräretkeltä.