Lähden siis ajatuksesta ENTÄ JOS,
olisin syntynyt maahan, jossa ihmiset kuolevat nälkään sekä sairauksiin, joita euroopassa ei enää esiinny hyvän terveydenhuollon ja hygienian ansioista. Entä jos olisin päässyt pakenemaan tätä kuolemaa ja kurjuutta toiseen maahan. Tässä maassa ihmiset olisivat eri näköisiä, puhuisivat eri kieltä, olisivat vieraita ja toisenlaisia joihin olen kotimaassani tottunut. ENTÄ JOS olisin päässyt maahan, jossa kaikilla on ruokaa, vaatteita sekä koti, jossa on säänkestävät seinät, katto ja lattia.
ENTÄ JOS minusta tulisi äiti tässä uudessa maassa. Synnyttäisin suloisen tytön, jota rakastaisin enemmän kuin itseäni. ENTÄ JOS tyttöni kasvaisi ja aloittaisi koulun. Hän saisi opetella lukemaan ja laskemaan. Hän saisi kaiken sen, mistä itse en entisessä kotimaassani edes osannut haaveilla, sillä entisessä maassani koulut olisivat vain perheen poikia varten. Entä jos tyttäreni nauttisi koulusta ja uuden oppimisesta sekä leikistä, ystävistä ja turvallisuudesta.
Olisin tietysti onnellinen, sillä enhän itse päässyt kouluun. En oppinut lukemaan, kirjoittamaan enkä laskemaan...
Tätä tarinaa voisi vielä jatkaa mutta jätän tämän tähän. Tämä tarina voi olla totta. Suomessa asuu tällä hetkellä ihmisiä, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa muuta kuin oman nimensä. Arki on siis hivenen monimutkaisempaa ja haasteellisempaa kun sujuva luku-ja kirjoitustaito puuttuu, puhumattakaan kielestä, jonka ymmärtäminenkin on vaikeaa.
Olen siis etuoikeutettu, kun saan asua maassa, jossa tytöt pääsevät kouluun ja opiskelemaan. Tytöt saavat elää ja iloita samoilla pelisäännöillä kuin ikäisensä pojat. Olen etuoikeutettu kun osaan lukea ja kirjoittaa sekä opiskella uusia, minua kiinnostavia asioita.
Hyvää tyttöjen päivää TYTÖT (myös me vähän vanhemmat tytöt)!!!
Kaunis ja koskettava kirjoitus. Laittaa todella ajattelemaan, entä jos?
VastaaPoistaSaamme todella olla kiitollisia, että olemme syntyneet maahan jossa tytöillä on samat oikeudet/ edut ja mahdollisuudet kun pojillakin. Ja kiitollisia, että saamme/olemme saaneet, kasvattaa tyttäremme tällaisessa maassa.
Siispä kirjoituksesi sai minut miettimään, entä jos...
... lähtisinkin mukaan, auttaakseni niitä tyttöjä joilla asiat ei ole yhtä hyvin. Tämän ajatuksen johdattamana löysin https://plan.fi/vapaaehtoistyo - sivuille ja miettimään
entä jos?
Kiitos vielä kirjoituksestasi, joka todella laittoi miettimään ja hyvää (jo mennyttä) tyttöjen päivää myös sinulle:)
WAU! Hienoa että olet lähtenyt liikkeelle ja ottanut asioista selvää. Maailma on todellakin muuttunut ja enää ei voi jäädä ajatukseen, että ne siellä kaukana elävät omaa elämäänsä ja me täällä lintukodossa omaamme. Jokainen voi auttaa ja olla avuksi, olipa avuntarvitsija täällä lähellä tai sitten toisella puolella maapalloa. Auttaminen ei vaadi aina rahaa tai isoa työpanosta, pienet teot voivat riittää... Kiitos sinulle viestistä =) Tuntuu hienolta kun sain jakaa tämän kirjoituksen täällä blogissa... Hyvää Lokakuun jatkoa Sinulle =)
Poista