Alkukesä on ollut ihan mahdottoman kiireinen. On ollut lomaa ja töitä mutta vauhti on pysynyt samana riippumatta siitä, kumpaa virallinen työvuorolista on näyttänyt. Eilen tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka on saanut minut miettimään syntyjä syviä ja pysähtymään. Sain lääkäriltä virallisen määritelmän tilastani; poden nykyihmisten uutta kansantautia eli työuupumusta.
Tieto ei tietenkään tullut ihan täytenä yllätyksenä sillä arjen ponnistelut ovat viime vuosina vieneet jaksamisen äärirajoille ja palautuminen työviikosta on kestänyt tavallista pidempään. Välillä mikään uni ei ole riittänyt ja huonoina päivinä olenkin epäillyt väsymyksen syyksi kaiken maailman tauteja aina keripukista lähtien ja päätyen jopa niinkin tavalliseen suomalaiseen vaivaaan kuin tsetse-kärpästen levittämään unitautiin.
Lähimmäiset ovat varmaan nähneet asian todellisen syyn jo aikoja sitten mutta minulle itselleni totuuden näkemiseen ja ennenkaikkea uskomiseen tarvittiin nyt lääkärin ja terveydenhoitajan lausunnot ja lukuisten labrakokeiden tulokset ja analyysit.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä mietinkin nyt keinoja miten tästä eteenpäin. Onnekseni saan apua ja vinkkejä terveydenhuollon ammatti-ihmisiltä ja luotan heidän taitoihinsa -kyllä tästä selvitään. Puutarhan merkitys tässä selviytymisen prosessissa lienee minun kohdallani suuri- jo puoli tuntia puutarhassa laskee sykettä ja rauhoittaa. Kukkaterapia on minusta ihan parasta =) Kitkeminen, mullan kärrääminen, uusien kukkaistutusten suunnitteleminen ja pensaiden saksiminen on ihan mahdottoman hyvää stressinpurkua. Huolet ja murheet unohtuvat puutarhassa kulkiessa ja häärätessä. Raitis ulkoilma ja sopiva fyysinen rasitus takaavat hyvän yöunen -suosittelen =)
Voimaantuminen alkakoon siis näistä kuvista. Hyvää ja valoisaa heinäkuuta meille kaikille =)
 |
| Kurjenpolvet ja jättipoimulehti, ihana väriyhdistelmä |
 |
| Ukonkello |
 |
| Pioni, ehkä maailman kaunein kukka, ainakin minun mielestä =) |
Se on tämä tunnollisen työntekijän sairaus, tämä. Itsekin tavallaan sen kokeneena, vaikkakaan minulla sitä ei diagnisoitu tuolla nimellä. Minulta löytyi anatominen poikkeavuus eräästä ihmisen tärkeimmistä elimistä ja se, yhdessä stressin kanssa, aiheutti minulle työuupumuksenkin kaltaisia oireita. Uskon siis ymmärtäväni jossakin määrin sen, mitä nyt koet. Vaikkakin me jokainen toki ollaan yksilöitä ja koetaan asiat tavallamme.
VastaaPoistaOmasta kokemuksestani suosittelisin ottamaan irtioton työstäsi (jollet jo ole niin tehnytkin/ mikäli se suinkin on mahdollista). Teetpä mitä hyvänsä, alku on jo lupaava. Mistäpä sitä paremmin saisi imettyä sitä positiivista energiaa kuin luonnosta ja siis myös omasta puutarhasta.
Ja olethan hyvissä käsissä, kun nämä terveydenhuollon ammatti-ihmiset ovat apunasi.
Voimia ja aurinkoisia päiviä kesääsi:)
Ps. Kiitos kun olet lähtenyt seuraamaan uutta blogiamme. Voit toki halutessasi lähettää minulle sitä kautta s.postia ja yritän olla kuuntelijana, mikäli haluat jakaa tuntojasi jonkun kanssa.
Kiitos viestistä =) Luin aiemmat postauksesi ja mitä kirjoitit kokemuksistasi ja tunnoistasi olivat niin tuttua että rohkenin minäkin omalta osaltani niistä tässä avautua =) Työ ja työssä jaksaminen on aika iso osa ainakin minun elämää ja jos työssä tai työstä alkaa uupua niin siitä selviytyminen ja eteenpäin pääseminen on pitkä prosessi. Kiitos myötäelämisestä, ajatus siitä että ei ole yksin on jo yksi askel eteenpäin ja se antaa voimia jatkaa arkista aherrusta. Aurinkoisia päiviä myös sinulle! Ja mukavia kesäretkiä "riemukuplan" kanssa =) Käyn taas kurkkaamassa mitä teille kuuluu =)
VastaaPoista