Onnea on perhe ja ystävät

Ei niin lupaavasti alkanut viikko on kääntynyt suorastaan juhlaksi. Eilen saimme viettää suvun ensimmäisiä nuoremman polven lakkiaisia. Kiitos siskon perheelle mukavista juhlista! Päivän sankaritar ja nuorempi sisar olivat keijumaisen kauniita juhlamekoissaan ja pitkissä enkelin kiharoissaan. Pieni serkkutyttö totesikin juhlan jälkeen että " tytöt olivat kuin keijuja ilman siipiä"...

Tänään taas sain tavata kaksi vanhaa (huom! ei siis iältään mitään oikeasti vanhaa!)  ystävää, pitkästä aikaa. (Melkoinen sattuma, että tapaamiset olivat samana päivänä) Ihania ihmisiä, molemmat nyt jo aikuisia naisia, joiden kanssa oli hauskaa vaihtaa kuulumisia kuluneilta vuosilta ja ajatuksia tästä nykyhetkestä, iloista ja suruista. 

Päivän päätteeksi jäi hyvä mieli -nämä kaikki viime päivinä tapaamani ihmiset ovat minulle tärkeitä vaikka he eivät olekaan arjessa läsnä. Mitä muuta ihminen tässä maailmassa tarvitsee kun ystäviä, jotka tuntevat sinut ja perheen, jossa saa olla oma itsensä...