Vastaisku synkistelylle

Ei riitä, että ulkona on synkkää ja ikävää, elämä saattaa välillä heittää lisää kurjuutta kehiin uusilla, pientä ihmistä koettelevilla vastoinkäymisillä. Slaavilaisen heimotaustan omaavana olen herkkä vaipumaan (peri suomalaiseen) pessimismiin ja alavireisyydessä piehtarointi on jo perimänä geeneissä. Taipumus synkistelyyn saadaan jo äidinmaidossa ja viimeistään kouluiässä opitaan karmea totuus turhan nauramisesta.

"Otan tuoli ja kurotan alahyllylt tavara.
Pelan euron pajatso
kahrenkymmenenpennin kolikol.
Kiskon sivust päästverettävä sänkky.
Kui maailm o nii hankalaks menny!"
-Heli Laaksonen-

Vastaiskuna synkistelylle ja pessimismille luen tällä hetkellä turkulais/laitilalaisen runoilijan Heli Laaksosen kirjaa Pursu. Kirjassa on lempeää viisautta ja hauskoja oivalluksia arjesta. Kirjassa myös tarinaa blogin kirjoittajista ja nykyihmisten vahvasta halusta tulla nähdyksi ja kuulluksi sosiaalisessa mediassa. Auts!!
( ja vinkkinä itäsuomalaisille: Heli Laaksosen vahva lounaissuomalainen murre on helppoa ymmärtää kun luet tekstit nopeasti ja lukiessa kohdistat katseen rivien väliin..)

Toinen viikonlopun valoisa asia on sunnuntaina Yle tv 2:lla alkava joulukalenteri, jossa seikkailee Tonttu Toljanteri. Siinä suosikkini on supliikkimies ja vakoojatonttu, savolainen Viänänen.

Valoisampia aikoja odotellessa lasten tekemät peikot saavat hoitaa takan reunalta talon synkistelijöiden hommat. Me keskitymme kolmanteen murhetta karkoittavaan asiaan eli suklaan syöntiin ja kynttilöiden valossa fiilistelyyn.