Luova arki?

Annoin blogini nimeksi Luova Arki. Nämä kaksi sanaa kuvasivat mielestäni täydellisesti perheemme elämää, jossa elämme lasten kanssa arkea luovasti luovien. Tällä viikolla pohdin jälleen tätä sanaparia. Arki on yleisesti ottaen ihan ok ja joskus olen ajatellut, että se on ihan parasta elämässä. Arki koostuu rutiineista jotka pysyvät lähestulkoon samoina päivästä toiseen. Kun arki jostain syystä muuttuu ja rutiinit häviävät, arki saa uusia ulottuvuuksia, jotka eivät ehkä olekaan niin positiivisia ja kivoja.

Ilman arkea ei voi olla juhlaa. Jos elämä koostuu pelkistä onnistumisista ja huikeista WAU-elämyksistä, voi etääntyä (meidän tavisten)arjesta. Oletettavasti ihminen tottuu kaikkeen ja ne huikeat WAU-elämyksetkin menettävät lopulta merkitystään.

Arki ei ole harmautta. Arki voi olla turvallisuutta, luovia rutiineja ja tuttuja toimintatapoja. Arki voi olla puuduttavaa, jos siitä puuttuu ilo ja luovuus.

Ja se luovuus... Tällä viikolla ikävä kyynisyys valtasi mielen ja ruodin arkemme luovuus-osiota. Kun päivä (viitenä päivänä viikossa)  koostuu jokaaamuisesta Eloveenan pussipuurosta (josta en ole vielä ehtinyt julkaista huikeaa blogikuvaa...), riitelystä teinin kanssa (laitetaanko näillä pohjolan leveysasteilla talvella pitkät kalsarit vai ei...), työpäivästä, kirjopyykin pesusta 40 asteessa sekä koiran lenkityksestä, luovuuden ilo on välillä tosi vaikeasti löydettävissä. Luovuus voi rajoittua valintaan syönkö pussipuuron lisäksi palan leipää vai en, talutanko koiran turvallisesti jäisellä tiellä vedonestovaljailla vai extreamisti pannan ja taluttimen kanssa.

Siispä tämä oikea luova arkeni siirtyy viikottain blogiin, jossa voi elää arkea kauniimmin, herkemmin, rikkaammin (ja en puhu nyt rahasta) ja onnistuneemmin =)

Tämän viikon luovan arkeni ilostuttaja oli löytö K-kaupan pakastealtaasta: Pirkan gluteenittomat karjalanpiirakat!!! Maku oli kohillaan kun tuotteessa oli käytetty oikeaa voita!!! Suosittelen =)

Maistuu ihan oikeilta karjalanpiirakoilta. Nam.