Powered By Blogger

tiistai 5. syyskuuta 2017

Neitoperhot

Kaikesta surusta ja ikävästä huolimatta elämä jatkuu ja sen onkin jatkuttava. Arki pyörii taas uudenlaisena, kun perheen kuopus aloitti koulun ja innokkaan ekaluokkalaisen kanssa harjoitellaan kelloa, lukujärjestystä, I-kirjainta sekä lukuja 1-10 =) Huikeaa oppimisen iloa on havaittavissa joka päivä, mahtavaa!

Haikeus kulkee yhdessä ilon kanssa -ihanaa, että saan olla mukana koululaisten arjessa ja myötäelää elämän isoja muutoksia. Haikeus astuu kuvaan kun tiedän, että tämä on viimeinen ekaluokka ja viimeiset vuodet Pikkukakkosen seurassa... Toki varmaan vielä myöhemminkin tulevaisuudessa avaan automaattisesti tv:n klo 17 ja valitsen Ylen kakkosen. Ja mikäpä minua estää seuraamasta Postimies Paten ja Jessi-kissan seikkailuja arki-iltaisin jos siltä tuntuu... Silti, yksi elämänvaihe on ohi kun "perheen vauvasta" tuleekin ihan yllättäen (mihin ne vuodet katosivat??) koululainen.

Ettei nyt vallan vaivuttaisi slaavilaiseen melankoliaan ja haikeuteen, niin laitan valoisia (ihan auringonvärisiä) kuvia takapihalta. Aurinkoinen syyspäivä toi pihalle pörriäiset ja perhoset... 

Aurinkoista syyspäivää !! Ja kyllä se flunssakin tästä vielä talttuu...

Ötökkä-kirjastakin bongattu neitoperhonen
Ja sen kaveri tuli myös piipahtamaan takapihan kukkabaarissa =)


Nauhukset ovat olleet mehiläisten juttu...


Ihanat keltaiset samettiruusut (Jättikoko) ovat saaneet yllätysvieraan eli kurkkuyrtti oli kylväytynyt ruusujen sekaan...

Lilja kukkii yhä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti