Olen aina ollut jonkinlainen runotyttö. Ikää tosin alkaa olla jo puoli vuosisataa, mutta sisäinen runotyttö löytyy yhä. Saima Harmaja on edelleen ykkössuosikki, mutta Heli Laaksonen tulee hyvänä kakkosena. He edustavat runoilijoina hieman eri genrejä, mutta jokin heidän runoissaan sykähdyttää.
Toissa viikolla posti toi ihanan yllätyksen. Sain terveisiä Turun kirjamessuilta. Puolisoni äiti muisti, että fanitan Heliä, ja sain Helin uuden kirjan nimmareilla varustettuna. Kiitos ja kumarrus tästä! Kirjassa on minulle pitkäksi aikaa lukemista, sillä itäsuomalaisena läntiset murteet vaativat hieman paneutumista. Kirjassa on puolet käännösrunoja, jotka on kirjoitettu yleiskielellä. Kirja on kahden eri aikaan eläneen runoilijan vuoropuhelu. Heli Laaksosen ja latvialaisen Aleksands Caksin runot vuorottelevat ja lopussa Helin loppulitviikit.
Kirjan runoissa on yllättäen aika tummia sävyjä, mutta Helin tyyliin pirskahtavasti. Kannattaa siis vilkaista tarkemmin! Ja kirjan seurana voi nauttia suklaasta, meditoiden =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti