Syksy vaihtuu pian talveksi. Huomenna on marraskuun ensimmäinen päivä. Elämän yllätyksellisyys on tänä vuonna tullut selväksi monella tavoin. Tällä viikolla saimme taas muistutuksen siitä, ettei elämää voi hallita. Sain suru-uutisen hyvän ystävän äkillisestä kuolemasta.
Olo on vieläkin epätodellinen ja tapahtunutta ei voi uskoa todeksi. Surun keskellä lohtua tuo ajatus siitä, että viimeinen viestittely ystävän kanssa päättyi hyviin tunnelmiin. Hän oli onnellinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Kaikki oli hyvin.
Luonnossa syksy on kuoleman aikaa. Tai näin se ainakin näyttäytyy meille, jotka synkkänä (?) katsomme ikkunasta näkyvää harmaata ja pimeää maisemaa. Mutta, syksy on myös valmistautumista lepoon ja uuden syntymään.
Pyhäinpäivä eli vainajien muistopäivä on vasta ensi viikolla, mutta haluan sytyttää kynttilän ystävän muistolle tänään. Sanat eivät tahdo riittää. Kiitos kaikesta, ystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti