Viikon saldo

Työviikko onnellisesti takana ja talo on siivottu pölyistä ja koiruuden karvoista. Lapset ovat saaneet avata omat namipussit. Viikon odotettu karkkipäivä on koittanut. On aika rauhoittua ja sytyttää kynttilät. 

Kynttilöiden valoa tuijotellessa tein mielessäni koontia kuluneesta viikosta. Jotkut meistä muistavat  listata joka päivä asioita, joista ovat kiitollisia juuri sillä hetkellä. Kiireisenä perheenäitinä teen koosteen nyt useammalta päivältä. Listaani kuuluu asioita, joista olen kiitollinen sekä niistä arjen oivalluksista, joista olen oppinut (?) jotain uutta viikon aikana... 

Viikon saldo:

• Pidä huolta pienistä. Tänä iltana autoin naapurin pientä poikaa etsimään vakavasti sairasta isosiskoa. Perheen vanhemmat eivät olleet kotona ja pikkuveljellä oli huoli sisarestaan johon ei saatu puhelimella yhteyttä. Etsimme siskoa yhdessä leikkipuistosta ja onneksi hän löytyi lasten vinkkien avulla lähitalosta hyvässä kunnossa... Loppu hyvin, kaikki hyvin, ainakin tänään... 
• Joka päivä voi olla pullapäivä. Kauppoihin on tullut hyvä valikoima gluteenitonta ja laktoositonta pullaa, josta herkkä vatsakin tykkää. Nam!! 
• Koiraperheeseen ei kannata ostaa pitkänukkaista mattoa... Ei huva, ei huva, ainakaan siivouspäivänä...
• Anna hyvän kiertää. Kierrätä/lahjoita pieneksi jääneet vaatteet ja ylimääräiset lelut ja lastentarvikkeet. Minulle tarpeeton voi olla jollekin toiselle tosi tarpeellinen.
• Laulaminen ei ole vaikeaa eikä ryppyotsaista puuhaa. Perheen nuorimmainen keksii laulun, aiheesta kuin aiheesta. Virkistävää vaihtelua radiosta tulevalle tylsälle jumputukselle =) 
• Nukkuminen on ihana asia, jota voisi harrastaa enemmän (varsinkin harmaina sadepäivinä). 
• Kiitos ja anteeksi ovat hyviä sanoja. Niitä voi käyttää ihan reilusti, ei ne siitä kulu...

Ja se kiitollisuus; olen kyllä kiitollinen ihan kaikesta. Näihin tunnelmiin...

Herkkuja italiasta. Ehkä vielä parempaa kuin se pulla =)